Kahvi on yksi suomalaisten suosituimmista nautintoaineista, jota juodaan niin kodeissa kuin työpaikoillakin mittavia määriä. Mustan kullan suurkuluttajana koen tämän testin erityisen haastavaksi, mutta kunnon toimittaja laittaa itsensä likoon lukijoiden vuoksi.

Pahinta on aamulla. Suuntaan tottuneesti työpäivän aluksi kahvihuoneeseen, missä huumaavaa kahvintuoksu tervehtii jo ovella. Tunnen suurta kiusausta kaataa tuoretta kahvia mukiin, mutta pysyn silti kovana, sillä olen visusti päättänyt suoriutua haasteesta. Kahvin sijaan keitän vettä ja liotan perinteistä pussiteetä, jota juon lähinnä ollessani flunssan kourissa.

Sokerilla maustettu tee ei oikeastaan ole hullumpaa, mutta kun on tottunut heräämään päivään vähintään kolmella kupposella kahvia, niin ajatus koko päivän kestävästä teen latkimisesta arveluttaa. Kaipaan myös kahvin makua sen piristävien vaikutusten lisäksi. Pelko tulvahtaa mieleen! Miten ihmeessä selviän koko päivästä ilman kahvia? Saanko vaikeita vieroitusoireita? Tuleeko pää kipeäksi? Niin on kuulemma tapahtunut monelle kahvin juonnin lopettaneelle. Työtoveritkin katsovat epäilevinä, mikä minua oikein vaivaa. Eikö se tosiaan ota kahvia?

Aamupäivä menee työn touhussa, enkä juuri kiinnitä asiaan huomiota. En ehdi. Lounaan jälkeen huomaan oloni kuitenkin olevan hieman rennompi, vaikka kahvinhimo selvästi vielä piinaa. Yritän tukahduttaa sitä teellä ja onnistunkin, helpottaa hieman. Mutta kyse on selvästi eri tavarasta, tee ei mitenkään korvaa kahvia nautintoaineena - ainakaan minun kohdallani.

Iltapäivään mennessä huomaan vieroitusoireet selvemmin. Sinänsä vointi on ihan hyvä, mutta... Orastava pääkipuhan se siellä. Kroppa ilmeisesti ilmoittaa kofeiinin puutoksesta. En silti vieläkään ota kahvia, vaan pysyttelen sitkeästi teessä. Eipä silti, työt tulee toki tehtyä, oli siellä mukissa kahvia tai teetä.

Kokemus oli ristiriitainen. Olo oli jollain tapaa rennompi, mutta kahvinhimo ja aamuväsymys vaivasivat - välistä jopa ärsyttävyyteen asti. Ehkä kun kahvia juo reilusti päivän mittaan, niin kofeiini pitää kyllä hereillä, mutta samalla tekee olon hieman kireäksi. Kenties sitä juuri kaipaankin.

Ennen työpäivän päättymistä sallin jo itselleni pari kuppia kahvia, jotta saan tarvittavaa virtaa tämän artikkelin kirjoittamiseen. Tunnen kuinka elämän eliksiiri alkaa virrata suonissani. Aistini valpastuvat, ja tunnen itseni voittamattomaksi. Kotiin päästyäni aion juoda vähintään pannullisen.

Testi oli haastava, kuten arvelinkin. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille äärimmäisiä kokemuksia hakeville.

Palstalla testataan toimituksen suppeasta ja subjektiivisesta näkökulmasta erilaisia työelämään liittyviä ilmiöitä, vimpaimia ja kuka ties mitä.

Mikael Mikkonen