Kiire työssä on lisääntynyt 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Nykyään noin kolmannes pitää työtään henkisesti rasittavana. Tietty määrä työstressiä ei ole pahasta, sillä se saa ihmisen toimimaan. Mutta kun työ on liian kuormittavaa, se ei lisää hyvinvointia vaan vähentää sitä. Tuoreen tutkimuksen mukaan työstressi saattaa selittyä osittain lapsuuden kokemuksilla.

Tutkimuksen mukaan jälkeläisen stressiherkkyys aikuisena saattaa lisääntyä, jos vanhempien antama hoiva on puutteellista. Hoivan puute voi vaikuttaa myös siihen, että lapsi ei hanki kovinkaan paljon koulutusta, minkä vuoksi hän saattaa valikoitua stressaavaan työhön.

Lapsuuden perheympäristön lisäksi myös yksilön persoonallisuuden piirteet näyttävät olevan merkityksellisiä myöhemmälle työstressille. Tietyt nuoruusajan luonteenpiirteet ennakoivat työstressiä aikuisena.

Esimerkiksi miehillä vähäinen johtavuus ennustaa runsasta työstressiä aikuisuudessa. Johtavuudella tarkoitetaan mm. kilpailunhaluisuutta ja suosiota toveripiirissä. Myös lapsuuden perheen pienet tulot ja isän matala koulutustaso olivat yhteydessä vähäiseen johtavuuteen nuoruudessa.

Lisäksi perheen pienet tulot voivat vaikuttaa osaltaan siihen, miten herkästi yksilö kokee työstressiä aikuisena ja millaisiin työtehtäviin tämä päätyy.

Suomessa suositaan karua kasvatusta

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että lapsen on jo varhain selviydyttävä ilman vanhempien tukea. Ideana on, että vastoinkäymiset karaisevat ja vaikeat kokemukset vahvistavat ja auttavat selviytymään myöhemmistä vaikeuksista.

Kuitenkin eläinkokeissa on havaittu, että emolta saatu turva ja lämmin hoiva auttavat jälkeläisen biologista stressijärjestelmää kehittymään sellaiseksi, että poikanen pystyy aikuistuttuaan mahdollisimman hyvin reagoimaan erilaisin uhkaaviin ja stressaaviin tilanteisiin.

Lapsena koettu stressi ei tietenkään välttämättä johda stressaavaan elämään, sillä ihminen pystyy omilla valinnoillaan säätelemään millaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin hän hakeutuu.

Työstressi aiheuttaa pidemmän päälle hyvinvointi- ja terveysongelmia. Myös organisaatio saattaa kärsiä taloudellisesti, jos henkilökunnan kärsimä stressi vaikuttaa työsuorituksiin ja -tuloksiin. Jotta työntekijöiden työstressin lähteistä saadaan tietoa, niin asiaa on syytä tutkia. Silloin työntekijöiden hyvinvointia voidaan parantaa.

Mikael Mikkonen