Koska perhevapaiden jakaminen äidin ja isän kesken muuttuu tasaisemmaksi hyvin hitaasti, haluavat jotkut nopeuttaa asiaa lainsäädännöllä. Ministeri Stefan Wallinin ehdotus vanhempainvapaasta herätti helmikuussa laajaa keskustelua. Mallissa kuusi kuukautta vanhempainvapaasta on osoitettu äidille, kuusi isälle ja kuusi jommallekummalle. Järjestelmä, jossa hyvää vanhempainrahaa saisi 18 kuukautta, tulisi selvästi kalliimmaksi kuin nykyinen kymmenen kuukautta kestävä "hyvän rahan kausi".

"Uudistusta vastustetaan juuri hinnan takia. Nämähän ovat poliittisia kysymyksiä, että miten rahoja käytetään. Mielestäni tämä on hyvä malli suunnittelun pohjaksi, mutta voi miettiä olisiko jokin muu kombinaatio kuin 6+6+6 ehkä helpompi toteuttaa. Esimerkiksi 7+3+3 tai 6+4+4?", kysyy Työterveyslaitoksen tutkija Minna Toivanen.

Vaikka isien perhevapaiden käyttö on nousussa, vain 10 prosenttia isistä käyttää yhteisesti jaettavia vanhempainpäivärahapäiviä. Isistä 65 prosenttia pitää maksimissaan 18 päivän mittaisen isyysloman, ja neljäsosa miehistä ei ole perhevapaalla lainkaan.

Tasa-arvovaikutusten lisäksi miesten kotiin jäämistä puoltaa myös se, että työntekijän, puolison ja äidin roolit yhdistävien moniroolisten äitien on todettu voivan keskimäärin muita paremmin. Kannustimena voi pitää myös sitä, että avioeron riski laskee, jos isä pitää vanhempainlomaa.  

Miesten perhevapaiden käytön kasvu aiheuttaa myös sen, että perhevapaista aiheutuvat kustannukset jakautuvat edes hieman tasaisemmin eri alojen kesken. Kustannusten tasaaminen olisikin tutkijan mukaan vielä tärkeämpää kuin se, kuka perhevapaita pitää. 

"Kun naisvaltaiset alat maksavat huomattavan suuren osan perheellisistä työntekijöistä aiheutuvista kustannuksista, se vie paljon voimavaroja ja voi vaikuttaa alan palkanmaksukykyyn, sitä kautta houkuttelevuuteen jne. Olisi reilua, että kustannuksia tasattaisiin selvästi kaikkien alojen kesken, ovathan lapset miestenkin lapsia. Tällöin ei myöskään nuoria naisia nähtäisi enää samalla tavalla riskirekrytointeina kuin nykyään", tutkija huomauttaa. 

Kukin räätälöi omat tapansa

Perhevapaiden jälkeen työn ja perhe-elämän yhdistämisessä on haastetta. Melkein puolet työssä käyvistä arvioi laiminlyövänsä kotiasioita työnsä vuoksi vähintään silloin tällöin. Työ tarjoaa toimeentulon lisäksi haasteita, tyydytystä ja itsearvostuksen lähteitä, mutta toisaalta liikaa töitä tekevät vanhemmat voivat huonosti. Viime aikoina vanhempien uupumista ja sen heijastumista perheeseen on pysähdytty miettimään, kun jopa koulusurmien taustoja on kaiveltu tältä suunnalta.

"Periaatteessa työntekijä ja työnantaja voivat sopia hyvin monella tavalla työn ja muun elämän järjestelyistä. Toki lainsäädäntö, työsuojelu ja lastensuojelu on otettava huomioon. Lasta ei esimerkiksi saa ottaa mukaan vaaralliseen työpaikkaan", Toivanen kertoo.

Joustavia työaikoja, eli erilaisia liukumia ja työaikapankkeja, joilla omaa työaikaansa voi siirrellä tietyissä puitteissa, tarjotaan usein ratkaisuksi yhteensovittamisongelmaan. Joustavia työaikoja käytetäänkin paljon: reilu kolmannes työntekijöistä voi joustaa melko tai erittäin paljon, ylemmistä toimihenkilöistä yli puolet.

"Joustavuus auttaa usein, mutta ei sekään joka paikkaan sovi. Jotkut arvostavat kiinteitä ja ennustettavia työaikoja, koska joustoon sisältyy helposti oletus myös työntekijän joustamisesta tarpeen tullen. Joustavuuden toimivuus on kiinni niin työn kuin perheenkin käytännöistä", Toivanen sanoo.

Osa-aikatyötä ei perinteisesti Suomessa käytetä perhe-elämää helpottamaan. Etätyötä tekee noin 15 prosenttia työntekijöistä, mutta ei tiedetä, kuinka moni tekee sitä perhe-elämää helpottaakseen. Viimeisin tulokas, työnantajan kustantamat hoitopalvelut, ovat käytössä vain parissa prosentissa työpaikoista. Näihin siivous-, lastenhoito-, remontti- ym. palveluihin on suhtauduttu usein hyvin tunnepitoisesti. Sairas lapsi halutaan hoitaa itse, ja jotkut näkevät työnantajan kustantamat palvelut jopa painostuskeinoina tulla töihin.  

"Sen sijaan nouseva trendi on osittainen hoitovapaa. Jos henkilöllä on toista luokkaa käyvä tai sitä nuorempi lapsi, niin hän saa lyhentää työaikaansa. Vuonna 2008 alle 10-vuotiaiden vanhemmista 10 prosenttia ilmoitti olevansa parhaillaan osittaisella hoitovapaalla. Myös miehet ovat alkaneet käyttää osittaista hoitovapaata," tutkija kertoo.

Työ tulee kotiin eikä koti töihin

Työnantajille perhevapaakustannukset eivät välttämättä ole se hankalin ongelma, koska niihin voidaan varautua ja niistä saadaan korvausta. Enemmän ongelmia aiheuttavat yleensä yllättävät poissaolot, jotka kuormittavat työpaikan arkea. Usein esimerkiksi sairasta lasta kotona hoitavan työntekijän työt sälytetään työtovereille tai sitten ne kasaantuvat odottamaan työntekijän paluuta. 

"Usein työpaikalla perhejärjestelyjä mietittäessä ei kiinnitetä huomiota siihen, onko perusta kunnossa. On ensiarvoisen tärkeää, että työpaikalla on riittävä henkilöstömitoitus ja toimivat sijaisjärjestelyt. Ne luovat huokoisuutta työhön ja vähentävät ylityöpainetta. Painehan näkyy helposti perhe-elämässä", Toivanen muistuttaa. 

Lisäksi hyvään perustaan kuuluu perheystävällinen työkulttuuri, jossa ei arvosteta ylipitkiä työpäiviä. Ristiriitaisesti juuri pienten lasten isät tekevät paljon ylitöitä, koska heillä on usein paineet tuoda rahaa taloon. Nykyään joka toisen työntekijän mielestä työpaikalla on liikaa töitä, ja työn ja perheen ristiriitatilanteessa on työn todettu haittaavan yleensä enemmän perhe-elämää kuin päinvastoin. Mikä sitten on sopiva tasapaino työn ja perheen välillä?

"On niin paljon erilaisia tilanteita ja ihmisiä, että yleisesti ei voi kuin todeta, että ihmisen täytyy voida tehdä kohtuullisessa ajassa työnsä riittävän hyvin ja ihmiselle täytyy jäädä kohtuullisesti aikaa perheen hoitamiseen. Tässä auttaa jo paljon se, että töitä ei olisi kenelläkään liikaa!"

Aiheeseen liittyvää lisätietoa:

Tasa-arvoklinikka, ohjeita lakisääteisestä tasa-arvosuunnitelmasta
 
Työterveyslaitoksen sivusto työn ja perheen yhteensovittamisesta
  
Väestöliiton Työn ja perheen verkkokoulu 

Kelan palvelut lapsiperheille