Suomi on erilaisten soveltuvuustestien luvattu maa. Persoonallisuutta, kykyjä ja motivaatiota luotaavia soveltuvuustestejä järjestetään maassa vuosittain tuhansia, ellei jopa kymmeniätuhansia.

Työnhakijoiden testaaminen on järkevää, sillä uuden työntekijän palkkaaminen on aina iso investointi. Kalliiksi homma käy varsinkin silloin, kun tehtävään palkataan sopimaton henkilö. Työnhakijat eivät suinkaan ole ainoita testattavia, sillä useat oppilaitoksetkin testaavat hakijoita.

"Testeillä etsitään tietoa hakijan persoonasta, kyvykkyydestä ja sosiaalisista taidoista. Myös sitä testataan, kuinka henkilö sietää painetta ja mikä on hänen joustavuutensa. Lisäksi voidaan testata, miten henkilö reagoi jos tämä ei onnistukaan annetussa haastavassa tehtävässä", kertoo Työterveyslaitoksen johtava psykologi Juhani Ollila.

Ollilan mukaan testi ei kerro kaikkea henkilöstä. Hakija voi aivan hyvin saada hakemansa työpaikan, vaikka tämä ei olisi täydellisesti pärjännytkään testeissä. Toisaalta huippulahjakkuuskaan ei välttämättä takaa työpaikkaa, jos testitulokset kertovat muuta soveltuvuudesta.

"Vaikka hakija olisi kyvyiltään keskivertoa, niin hyvä motivaatio voi olla parempi asia. Työelämässä tarvitaan monia taitoja ja jos vaikka joukkuepelitaidot puuttuvat, niin se ei ole välttämättä hyvä juttu", Ollila sanoo.

Ei yhden kyselyn perusteella

Henkilön arvioimiseksi ei riitä yksi testi, vaan arvioinnin luotettavuus tulee siitä, että käytetään useita menetelmiä ja yhdistetään näistä saatu tieto. On tärkeää, että toimeksiantajan kriteerit ovat selvät, sillä muuten testitulos voi vääristyä.

"Työnantajan on osattava määritellä tarkasti minkälaista ihmistä ollaan hakemassa ja mihin tehtävään. Testaaminen on yhteistyötä työnantajan kanssa ja yksi osa rekrytointia. Työnantaja tekee aina päätöksen valinnasta", Ollila huomauttaa.

Ollilan mukaan arvioitavana olevan henkilön ei kannata pelätä saavansa huonot tai leimaavat testitulokset. Myöskään mitään pimeitä puolia ei testeissä etsitä.

"Kannattaa myös huomioida, että testeillä etsitään tietoa vain kyseiseen tehtävään liittyen. Jos henkilö ei ole sovelias tähän, se ei tarkoita ettei hän olisi kyvykäs joihinkin muihin tehtäviin. Testit eivät esimerkiksi ota kantaa siihen tehtävään, jossa hakija parhaillaan on."

Soveltuvuustestauksella on Suomessa pitkät perinteet. Sairaanhoitajiksi, linja-autonkuljettajiksi ja armeijan lentäjiksi haluavia on testattu 50-luvulta lähtien. VR on testannut henkilöstöään turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä jopa 20-luvulta asti.

Mikael Mikkonen