Viime vuosina mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ovat Suomessa lisääntyneet ja pitkittyneet. Työterveyslaitoksen koordinoima tutkimus selvitti, mitkä tekijät ennustavat henkilön tuloa takaisin töihin pitkältä, mielenterveyssyistä johtuvalta sairauslomalta. Isoon työpaikkaan on helpompi palata: yli 50 hengen työpaikassa paluu oli noin kolme kertaa todennäköisempää kuin alle 50 työntekijän työpaikassa. Pienemmillä työpaikoilla on tiiviimmät sosiaaliset suhteet, ja mikäli mielenterveyshäiriöihin liittyy ikäviä asenteita, voi palaamiskynnys olla korkeampi. Isommilla työpaikoilla taas erilaisiin työjärjestelyihin ja vaihtoihin voi olla paremmat mahdollisuudet.
Lisäksi lasten huoltovastuu ja työskentely yleishyödyllisellä työnantajasektorilla (eli voittoa tavoittelematon säätiö, yhdistys tms.) ennakoivat työhön paluuta.
"Näiden tekijöiden syitä ei varsinaisesti tutkittu, mutta luulen, että perheellisyys ajaa töihin, koska tulee tarve hankkia rahaa, ja ns. kolmannella työnantajasektorilla palataan helpommin, koska siellä on vallalla pehmeämmät arvot – ihmisläheisyys, aatteellisuus, voittoa ei tavoitella jne.", sanoo tutkija Matti Joensuu Työterveyslaitoksesta.
Myös korkeammin koulutetut palaavat todennäköisemmin töihin, ja ymmärrettävästi myös vähäiset masennusoireet ovat yhteydessä töihin paluuseen. Tutkimuksessa mukana olleista viidestä eurooppalaisesta maasta Hollanti erottui edukseen: työhön paluu on Hollannissa noin seitsemän kertaa Suomea ja muita maita yleisempää. Hollannissa lainsäädäntöä onkin uudistettu voimakkaasti 2000-luvulla.
"Hollannissa on säädetty velvollisuuksia sekä työntekijälle että työnantajalle olla aktiivisia työhön paluun edesauttamisessa: yhteydenpitoa, paluusuunnitelman luontia, kuntoutuksen pohdintaa jne. Passiivisuudesta seuraa rangaistuksia, mutta porkkanoitakin on. Toki muuallakin on osapuolten aktivointia, kuten meillä hyvä työterveyshuolto, mutta aktiivisuus ei ole lailla säännelty", Joensuu kertoo.
Työhön paluuta helpottaa selvästi se, jos työpaikalla on varta vasten nimetty yhdyshenkilö, jonka tehtävänä on koordinoida sairauslomilta paluuta ja siihen liittyviä järjestelyjä. Tämä selittää osaltaan myös Hollannin ylivertaisuutta: tutkimukseen osallistuneista henkilöistä kahdella kolmasosalla oli yhdyshenkilö, kun muissa maissa yhdyshenkilö oli vain joka viidennellä.
"Viime vuonna Suomessa selvitettiin kuntien työterveyshuoltoa, ja vain 14 prosentilla kyselyyn vastanneista kunnista oli ylipäätään sovittuna jokin yhtenäinen toimintatapa pitkillä sairauslomilla oleville ja niiltä palaaville. Jos ei ole mitään sovittua toimintatapaa, niin ei tietenkään voi olla yhdyshenkilöäkään, joka tätä tapaa toteuttaisi", Joensuu toteaa.
Toiminta on siis vielä jäsentymätöntä, ja kenties Hollannista voisi ottaa oppia. Ainakin aktivoivien toimien, kuten yhdyshenkilön, kustannusvaikuttavuutta olisi hyvä selvittää.
Lisää aiheesta:
Joensuu M ja Lindström K: Työhön paluun ennustajat mielenterveyssyistä johtuvilta pitkiltä sairauslomilta. Työ ja ihminen 21, Lisänumero 1 Mielenterveys. s. 583 - 594.
Joensuu Matti, Kivistö Sirkku, Malmelin Johanna, Lindström Kari 2008: Pitkä sairausloma ja työhönpaluu.
Kivistö Sirkku, Lehtinen Satu 2006: Paluu työhön.
Pitkittyvä sairausloma ja työhön paluu - opas työntekijälle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2005.
Työterveyspäivät järjestetään Helsingissä 20.–21. lokakuuta.