Nykyään mielenterveysongelmista puhutaan yhä enemmän ja niitä diagnosoidaan yhä enemmän. Oman kokemuksen lisäksi mielenterveyttämme määrittävät monimutkaiset yhteiskunnalliset mekanismit aina eläkevakuutusyhtiöitä myöten. Mieli voi järkkyä niin kotona kuin työpaikalla. Vertaukset auttavat hahmottamaan mielen toimintaa:

"Aivot ovat kuin moottori: niiden kuntoon vaikuttaa se, kuinka paljon niillä ajetaan", kertoo psykiatri Jyrki Varjonen Työterveyslaitoksesta. "On kuitenkin muistettava yksilöllinen rasituksen sietokyky. Eri ihmiset kestävät ja kaipaavat eri määrän käyttöä ja kuormitusta."

Mielenterveyden etiologiassa tarkastellaan sitä, mistä tekijöistä mielenterveyden tila syntyy. Yleinen käsitys on, että mielenterveys ja sen häiriöt ovat useiden tekijöiden summa.
 
"Geenit luovat perustan, johon elämän ympäristötekijät vaikuttavat. Kuormittavat tapahtumat ovat osittain sattumaa, mutta perintötekijöiden pohjalta muodostuva persoonamme vaikuttaa myös alttiuteemme joutua vaikeuksiin. Monitekijäisten seikkojen lopputuloksena on häiriö tai häiriötön tila", Varjonen toteaa. 

Mielenterveyteen voi vaikuttaa omalla toiminnalla. Kukaan ei ole lähtöruudussa häviäjä. Vaikka "oman auton" suoritustehot eivät ole huippuluokkaa, voi oikealla käytöllä pikkuautokin olla luotettava kumppani.

Työn henkinen osuus kasvaa

Nykyisin eri työtehtävissä lisääntyy töiden henkinen osuus. Esimerkiksi tietotekniikka voi kuormittaa, samoin sosiaalisten kontaktien runsaus. Ja virheitäkin tulee.
 
"Virheiden hallinta ja yleensäkin virheisiin suhtautuminen ovat tänä päivänä myös keskeisiä työkykyä määrittäviä tekijöitä", summaa Varjonen.

Eri ihmisillä on eri sietokynnys tähän, ja osa kestääkin lisääntyneen rasituksen, "liian työn", paremmin kuin toiset: kierroslukumittari voi toisilla olla korkeissa lukemissa pidempään kuin toisilla. Ne, joilla kierrokset ovat omaan suoritustasoon nähden liian pitkään korkealla, kokevat työuupumusta.

"Työuupumus on erityisesti naisten taakka, sillä työn lisäksi he usein hoitavat ensin lapsensa ja myöhemmin omat ja miehensä vanhemmat. Tällainen kahden työn pyörittäminen aiheuttaa helposti työuupumusta."

Työuupumus ei kuitenkaan ole virallisesti sairaus. 

"Työuupumus on niin sanottu pehmeä käsite, se kuuluu Z-diagnooseihin. F-diagnoosit taas ovat virallisesti luokiteltuja mielenterveyden häiriöitä ja kelpaavat esimerkiksi sairausloman syyksi", selvittää Varjonen.

Tosin Z-diagnoositkin ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat terveydentilaan ja siten myös yhteydenottoihin terveyspalveluihin. Varjosen mukaan työuupumuksen mittarit ennustavat ainakin jossain määrin myös työkyvyttömyyttä. Närää on herättänyt se, että Z-diagnoosin saanut työuupunut on oikeutettu vain palkattomaan vapaaseen. Kela onkin kehottanut lääkäreitä "antamaan työuupumukselle nimen" eli välttämään Z-koodin kirjoittamista, ja Z-koodin käyttö onkin vähentynyt.       

Masennus syynä työkyvyttömyyteen

Nykyisin yleistynyt työuupumus ei siis ole tautiluokituksissa virallinen sairaus, vaikka sen vaikutukset arkipäivässä ovat hyvin kouriintuntuvia. Kun mielenterveyden häiriöt aiheuttavat oireita siinä määrin, että seurauksena on työkyvyttömyys, on diagnoosi usein masennus (F-diagnoosi).

Mielenterveyden häiriöiden kasvua kuvastaa masennuksen nousu työkyvyttömyyden aiheuttajana. Yleisimmät työkyvyttömyyseläkkeiden syyt ovat mielenterveyden häiriöt, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit, jotka tosin on saatu hallintaan työikäisillä.

"Tällä hetkellä kaikkein merkittävimmin kasvava työkyvyttömyyden syy on masennus", Varjonen selventää.

Masennustilan sairastaa vuosittain noin 200 000 suomalaista, ja masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä oli viime vuoden lopussa noin 37 000 suomalaista. Masennuksen esiintyvyys eri maissa eri aikoina on kuitenkin suurin piirtein vakio; se on noin viisi prosenttia väestöstä ja naisilla yleisempi kuin miehillä. Masennus ilmiönä ei siis sinänsä ole kasvussa, joskin asiasta alkaa olla ristiriitaisia käsityksiä. Kasvussa kuitenkin on nimenomaan masennuksen työterveydellinen merkitys. Ihmiset tuovat nykyisin syystä tai toisesta enemmän ilmi masentuneisuuttaan sekä sen aiheuttamaa vaikeutta selvitä työtehtävistä.

"Kysymys tässä on se, aiheuttaako tämän työn vaativuuden kasvu vai se, että ihmisten erilaisuutta esimerkiksi työn tekemisen tavoissa ei hyväksytä", pohtii Varjonen.

Masennus on yhteiskunnallisesti vaikea sairaus, koska se on ollut pitkään häpeällinen ja vaiettu. Vaikka itsemurhien määrä on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana, ongelmana kuitenkin on, että tutkimusten mukaan hoitoa tarvitsevista masentuneista ei ole edelleenkään kuin korkeintaan puolet hoidossa.

"Tähän liittyy valtavasti kysymyksiä: kenen velvollisuus on miettiä työssä jaksamista, miten voi tietää vaaditaanko liikaa, missä ovat rajat, kuka ne määrittelee ja kuka voisi oikeasti edesauttaa työurien pidentämistä?"

Kuka määrittää työkyvyn?

Koska työuupumuksella ei ole virallista tautiluokitusta eikä siten selkeitä mittareita sairauden toteamiseen, joudutaan kysymään, että kuka määrittelee työkyvyn: työntekijä, työnantaja vai lääkäri.
 
"Työkyvyn arvioinnin perusteena on todettu sairaus, vika tai vamma. Henkilön toimintakyky pyritään selvittämään, ja se suhteutetaan työn vaatimuksiin. Jos ei vilpittömästä yrityksestä huolimatta kykene riittävällä tavalla ilman kohtuutonta kärsimystä tekemään työtä, niin on työkyvytön", Varjonen sanoo.

Tässäkin määritelmässä vaikeasti todennettavia käsitteitä ovat "vilpitön", "riittävä" ja "kohtuuton". Hoitava lääkäri pyrkii yhdessä potilaan kanssa selvittämään toimintakykyä, ja lääkäri tekee asiasta lausunnon. Potilas tekee halutessaan eläkehakemuksen, ja eläkevakuutusyhtiö antaa myönteisen tai kielteisen päätöksen. Ratkaisusta on oikeus valittaa ja se otetaan silloin viranomaiskäsittelyyn.

Toimintakyky on terveydenhuollon keskeinen käsite, ja verovaroja pitäisi keskittää hoitoihin, joilla voidaan lisätä potilaiden toimintakykyä. Työkyky on taas toimintakyky suhteutettuna työn vaatimuksiin.
 
"Puhutaan myös ammatillisesta työkyvystä. Esimerkiksi ammattikuljettaja voi saada epilepsian, jolloin hän ei voi enää toimia autonkuljettajana. Hänellä voi olla kuitenkin toimintakykyä muuhun työhön", kertoo Varjonen.

Eri eläkelaeissa ja eri-ikäisillä arvioidaan eri tavalla ammatillista työkykyä suhteessa yleiseen työkykyyn. Pääsääntö on, että yli 60-vuotiaan työkykyä arvioidaan nimenomaan omaan ammattiin eikä ammattia lähdetä vaihtamaan. Kuntapuolella samanlainen "ammattisuoja" on kaikilla ikäluokilla, eli toimintakykyä tarkasteltaessa keskitytään ammatilliseen työkykyyn.

Jos työkyky on merkittävästi alentunut, on mahdollista saada työkyvyttömyyseläkettä. Periaatteessa eläkkeen saamiseen vaaditaan vähintään vuoden yhtäjaksoinen työkyvyttömyys. On myös muistettava, että työkyvyttömyys ei välttämättä ole ikuista. Väliaikaisen työkyvyttömyyden voi aiheuttaa esimerkiksi joku tuki- ja liikuntaelimistön tila, joka myöhemmin leikataan ja paluu työelämään on mahdollinen. Samoin työkyvyttömyyden syynä voi olla pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, josta henkilö voi kuitenkin kuntoutua.

Tunteet käsittelyyn

Varjonen nostaa esille usein työnteossa vaietun aiheen: tunteet. Tunne-elämää tulisi työpaikoilla käsitellä siinä määrin kuin se auttaa työn perustehtävän suorittamista. Perinteinen ”tehdään työt eikä sotketa siihen tunteita” -ajattelu ei ole ehkä se toimivin vaihtoehto.

"Jos eivät työpaikalle, niin perinteisesti tunteet eivät suomalaisen miehen mielestä kuulu minnekään muuallekaan", Varjonen lohkaisee.

Tästä ajattelutavasta ollaan onneksi pääsemässä vähitellen eroon. Tunteiden ei tulisi olla kiellettyjä ja vaiettuja työyhteisöissä. Mikäli tunteiden ilmaisua ei ollenkaan sallita työpaikalla, voi paha olo lisääntyä.

Tänä päivänä hyvin yleisessä tiimityössä yksilöiden tunteiden käsittelykyky on tärkeää. Erityisesti tiimeissä työskennellessään ihmisten on osattava käsitellä tunteitaan, etteivät he sotke varsinaista työtehtäväänsä. Jos tunteet päästetään selvittämättöminä vellomaan työn alla olevaan asiaan, tulee työskentelystä helposti tehotonta ja vaikeaa.

Aiheeseen liittyvää:

Työterveyslaitoksen Henkinen toimintakyky ja kuormittuminen -sivusto. 

Masto-hanke (Hanke masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseksi).

Mielenterveyden tietoportaali Mielenterveysinfo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveys-sivusto.

Työkyvyttömyyseläke ja sairauspäiväraha Kelan sivuilla.