Brittiläinen Ben Southall sai lehdistön mukaan "maailman parhaan työn". Vai miltä kuulostaisi homma, johon muhkean palkan lisäksi kuuluisi mm. loikoilu, sukeltelu ja kylpylässä oleilu? Southallille tästä tuli totta, kun hän voitti erään australialaisen osavaltion järjestämän mainoskilpailun ja tuli valituksi puoleksi vuodeksi paratiisisaarelle toimettomuudestaan ja loikoilustaan blogia kirjoittavaksi "paratiisin talonmieheksi". Mutta, onko tämä ihan oikeasti se unelmien työpaikka?

Hyvän työpaikan kriteerit ovat tietysti moninaiset. Hyvässä työpaikassa huolehditaan turvallisuudesta ja terveydestä, työvälineiden kunnollisuudesta, oikeudenmukaisesta palkkauksesta ja niin edelleen. Mutta vaikka työpaikan ns. fyysiset puitteet säihkyisivät hienouttaan, ei työstä tule mitään ilman intoa ja iloa. Mikä on hyvän työpaikan tunnusmerkistö henkisestä näkökulmasta?

"Missään nimessä hyvässä työpaikassa ei töiden tarvitse olla helppoja. Kuten elämässä muutenkin, myös työssä täytyy tyydyttää kolme perustarvetta: itsenäisyyden tarve, yhteenliittymisen tarve ja pärjäämisen tarve. Kokemus näistä on ratkaiseva", tokaisee kouluttaja ja vanhempi tutkija Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Työn itsenäisyydellä tarkoitetaan, että ihminen pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan, voi tehdä sitä mitä todella kokee osaavansa ja ratkaista itsenäisesti oman työn kysymyksiä. Työ ei saa kuitenkaan muodostua liian yksinäiseksi. Työntekijällä on oltava myös yhteisö ja oma pala kakusta, joka on osa jotain yhteistä ja isompaa. Ihmisen on nähtävä työnsä liittyminen laajempaan yhteyteen, ja yhteisön kanssa on voitava jakaa hyviä ja huonoja hetkiä. Pärjäämisen tarve tyydyttyy, kun on tunne siitä, että osaa, kehittyy ja pärjää omassa työssään.     

Tulosten on tunnuttava

Hyvä työpaikka energisoi ihmistä positiivisella vuorovaikutuksella. Tällä ei tarkoiteta hymyilevää naminamikulttuuria, vaan kannustavaa ja hyväksyvää puhetta kielteisen, sarkastisen ja kyynisen puheen vastapainoksi.

"Erään tilastotutkimuksen mukaan sellaiset työyksiköt, joiden arjessa on vähintään kolme kertaa enemmän positiivista kuin kielteistä vuorovaikutusta, voivat hyvin. Olennaista tässä ei ole se, että kielteisen osuus olisi nolla, vaan että myönteistä on riittävän moninkertaisesti. Ja sama suhdeluku pätee kuulemma myös parisuhteessa!", Hakanen kuvailee.

Vaikka harvalla on enää käsityöammattia, täytyy hyvässä työpaikassa lisäksi nähdä "kättensä jäljet". Työn tulokset pitää voida kokea, ja tulosten tunnistaminen onkin nykyisen työelämän haaste. Ihmisellä täytyy olla tunne, että on tehnyt tuloksellisia, oikeita asioita oikealla tavalla. Tämä on kuulemma jopa tärkeämpää kuin pomon antama suullinen palaute.

Onko hyvän työpaikan luominen sitten pomon vastuulla? Jos pomosta välittyy tunne, että hän pitää alaistensa työtä tärkeänä ja on avoin ajatuksille, on hän hieno voimavara, mutta hyvä työpaikka on kuitenkin luotava yhdessä. Pomon vaikutus voi olla suuri eritoten silloin, jos hän on huono.

"Itse pidän palvelujohtamisen ajatuksesta: pomon keskeinen tehtävä on palvella ja voimistaa omaa yhteisöä. Johtajalla on oltava kanttia kestää se, että muut loistavat ja saavat kunniaa. Sieltä kumpuaa pitkälti johtajan omakin loiste", Hakanen tiivistää.

Hyvässä työpaikassa myös työntekijät oikeasti tunnetaan ja heitä osataan hyödyntää oikealla tavalla. Yleensä osaamisen tarpeen iskiessä katse suunnataan heti oman työpaikan ulkopuolelle.

"On mielenkiintoista, että henkilön hakiessa töitä organisaatio tutustuu häneen ja papereista tulee kaikenlaista ilmi, mutta sitten kun henkilö työskentelee organisaatiossa, ei kukaan enää muista, mitä hän on ennen tehnyt ja mitä muuta hän osaisi oman perustyönsä lisäksi."

Toki myös työpaikan arvojen on sovittava yksiin työntekijän arvojen kanssa: on vaikea voida hyvin työpaikassa, jonka arvoja ei koe omakseen.

Henkistä väljyyttä

On myös muistettava, että vaikka työ olisi kuinka vetoavaa, on siitä voitava palautua. Palautumisella tarkoitetaan usein työn ulkopuolella tapahtuvaa palautumista, mutta palautuminen on tärkeää myös työaikana.

"Hyvällä työpaikalla täytyy olla henkistä väljyyttä, joka sallii palautumisen ja luovuuden. Varsinkin siirtymien välillä pitää olla rauhoittumisen mahdollisuus," Hakanen sanoo.
 
Arjen estetiikka ei juuri työpaikoilla kukoista. Työpaikoilla voisi olla enemmän luovia tiloja. Taukotilat ja kahvi- ja muut pienet tauot ovat tärkeitä. Nokosiinkin voisi olla tarvittaessa mahdollisuus. Tutkimukset osoittavat, että mitä enemmän työ merkitsee ja palkitsee, niin sitä tärkeämpää on myös psyykkinen irtautuminen työstä – työstä pitämisen ja kunnollisen palautumisen välillä on selvä yhteys.

Paitsi palautumisen tärkeys, hyvässä työpaikassa ymmärretään myös työn ja muun elämän yhteensovittamisratkaisuja, kuten työaikaratkaisuja lapsia tai vanhuksia hoitaville. Jokaisen työntekijän on myös itse saatava päättää, kuinka paljon tuo esiin yksityiselämäänsä. Työn ja muun elämän välillä täytyy myös olla jonkinlaiset rajat.

"Nykyään rajojen määrittäminen jätetään usein jokaisen omille harteille. Mielestäni hyvässä työpaikassa on yhteisiä pelisääntöjä, joilla ohjataan mm. työnteon määrää, vaatimuksia työntekijän tavoitettavuudelle – saako soittaa kotiin yms. –, saako työskennellä sairaana, minkä verran aikaa täytyy jäädä palautumiselle ja niin edelleen", Hakanen ottaa kantaa.

Paratiisi on jo täällä

Hyvän työpaikan työntekijöissä syntyy "työn imua", joka ruokkii itse itseään ja tekee työpaikasta entistä paremman. Työn imu on termi, jolla viitataan tuntemuksiin kuten tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen työhön. Työn imua kokeva työntekijä lähtee pääsääntöisesti aamulla mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Hän voi olla kiireinen ja jopa stressaantunut, mutta hän ei ole kyllästynyt työhönsä. Neljäkymmentä prosenttia suomalaisesta kokee työn imua työssään päivittäin (Työ ja terveys Suomessa 2006).

No mutta, onko hahmottelemamme hyvä työpaikka mahdollinen vai pelkkä ihanne?

"Tällaisia työpaikkoja on Suomessa jo tuhansia, eikä mikään estä synnyttämästä niitä lisää", Hakanen hehkuttaa. 

Palatkaamme talonmieheemme paratiisissa ja "maailman parhaaseen työhön". Kun tehtävänä on laiskottelu, niin voi kysyä, että mitkä seikat tässä energisoivat tekemään hommia? Työyhteisön tuntua ja työn liittymistä laajempaan yhteistyön hedelmään paratiisisaaren loikoilija tuskin tuntee. "Työn" ja "vapaa-ajan" rajatkin varmasti hämärtyvät huolestuttavasti, ei niitä varmaan ole edes olemassa. Kehittymisen tunnekin voi jäädä aika valjuksi.

"En ole ihan varma, pääseekö tämä tyyppi saarella hummatessaan käyttämään parhaita vahvuuksiaan. Kyllähän näitä "unelmahommia" on, vaikka huonekaluliikkeen sänkyjen koemakaaja, mutta pystytkö hyödyntämään siinä todellista osaamista?", Hakanen kysyy.

Niin, tämä kuulostaa hauskalta lomalta, mutta ei hyvältä työpaikalta.

Aiheeseen liittyvää:

Jari Hakanen 2009: Työn imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja? - kohti laadukasta työelämää. Työsuojelurahaston tilaama selvitys.

"Brittimies pääsi 'paratiisin talkkariksi' australialaiselle saarelle" -uutinen (HS 6.5.2009).