Työkaveri paljastaa hampaansa ja vetää suupieliään ylöspäin, silmät kaventuvat ja pallealihas supistelee: Mhahhahaha.

Tällä alueella pomoilla pyyhkii hyvin, sillä Floridan yliopiston tutkimuksessa koehenkilöt nauroivat vitsille enemmän, kun sen kertoi johtavassa asemassa oleva henkilö. Vitsi jopa nauratti silloin, kun koehenkilö kuuli sen nauhalta ollessaan yksin. Koehenkilöt, jotka olivat itse johtavassa asemassa, nauroivat paljon vähemmän. Nauru voi siis joskus olla sosiaalinen selviytymiskeino, keino hankkia liittolaisia.

Yleensä nauru ei kuitenkaan toimi niin, että toinen vitsailee ja toinen vastaa naurulla. Kun psykologian professori Robert Provine jalkautui ostoskeskukseen ja kirjasi ylös 1200 naurutapahtumaa, hän huomasi, että itse asiassa vain 10–20 prosenttia nauruista oli reaktioita vitsiin tai johonkin sen tapaiseen. Valtaosaa nauruista käytettiin tauottamaan ja höystämään jokapäiväistä puhetta. Keskeistä on se, että nauraja on itse huomattavasti todennäköisemmin puhuja kuin kuuntelija. Naurulla säestetään siis omaa puhetta.

Koska nauru on myös paljon tavallisempaa seurassa kuin yksin, Provine päättelee, että olennainen tekijä naurussa ei ole vitsi vaan toinen ihminen. Nauru ei ole vain reaktiota huumoriin, vaan sosiaalista liimaa, jota käytämme monin tavoin lähentyäksemme toisia ihmisiä. Naurulla voi esimerkiksi pitää kuulijan mielenkiintoa yllä tai vähentää jännitteitä, aggressiota ja kilpailua ihmisten välillä. Tarttuessaan ihmisestä toiseen nauru myös yhdistää ja rakentaa ryhmien mielialaa ja käytöstä.

Sosiaalisten tehtäviensä lisäksi naurulla on myös fysiologisia terveysvaikutuksia. Työpaikoilla voi hyvinkin törmätä naurujoogaan, ja jopa nauruterapiaa on alettu käyttää hoitomuotona. Gelotologia on ala, joka tutkii humoristisiin kokemuksiin liittyviä ruumiintapahtumia. Gelotologian mukaan nauru mm. rentouttaa elimistöä, parantaa hapenottokykyä, auttaa keskittymisessä, parantaa muistia, kohottaa vastustuskykyä, poistaa depressiota ja estää veritulpan muodostumista.

Erään amerikkalaisen tutkimuksen koehenkilöillä havaittiin kolesterolitasojen ja systolisen verenpaineen laskevan, kun he katsoivat pätkiä humoristisista tv-ohjelmista, kuten Saturday Night Livestä. Laskua ei tapahtunut, kun he katsoivat synkkiä kohtia Saving Private Ryan -sotaelokuvasta.

Aiheesta enemmän:

Laughter: A scientific investigation. Robert Provine 2000. Viking, New York.

Laughter, the best medicine (artikkeli New Scientist -lehdessä 17.7.2010).

What’s so funny about not having money? The effects of power on laughter. Stillman, T. F., Baumeister, R. F., & DeWall, C. N. Personality and Social Psychology Bulletin 2007, 33, 1547-1558.

Tutkimuksia, kokemuksia ja ajatuksia yhteisöllisyyden terveysvaikutuksista. Pirjo Lindfors 2007. Psykoterapia 25(1), 21—37.

The evolution and functions of laughter and humor: a synthetic approach. Matthew Gervais, David Sloan Wilson. The Quarterly Review of Biology, December 2005, vol. 80, no. 4.

Työtä tehdään liian ryppyotsaisesti (Työpisteen uutinen 27.1.2010)

Tuure Hurme