Tuoreen tutkimuksen mukaan määräaikaiset työsuhteet ovat riski hyvinvoinnille, paitsi jos kyseessä on oma valinta. Määräaikaisuuden ollessa vapaaehtoista työntekijällä on hallinnan tunne elämästään. Silloin työn päättymiseen on henkisesti varauduttu, jonka vuoksi tilannetta ei nähdä kielteisenä. Lisäksi ne, jotka ovat valinneet määräaikaisuuden, uskovat sen olevan väylä vakituiseen työhön.

Sen sijaan vastentahtoisesti määräaikaisessa työsuhteessa olevat kuormittuvat tilanteensa epävarmuudesta. Huoli työn päättymisestä ja sitä myöten omasta taloudesta eivät ole omiaan lisäämään tyytyväisyyttä työpaikalla, motivaatiosta puhumattakaan. Tämä näkyy helposti tarmokkuuden puutteena ja vertailuna vakituisten työntekijöiden varmempaan tilanteeseen.

Lisäksi vastentahtoisesti määräaikaisena työskentelevät kokevat myös vaikutusmahdollisuutensa työssään vakituisia huonommiksi.

Niin ikään ketjutetuissa määräaikaisuuksissa on riskitekijöitä. Ne johtuvat siitä, että pitkään määräaikaisena työskentelevien odotukset työtä kohtaan kasvavat ajan myötä. Pidemmän päälle heistä saattaa tuntua, että työnantaja ei tarjoa heidän odotuksiaan vastaavia työoloja.

Kyseessä ei ole vähäpätöinen työelämän ilmiö, sillä epävarmuuden kokeminen on tutkimuksissa osoitettu merkittäväksi stressitekijäksi. Se vaikuttaa haitallisesti muun muassa työtä koskeviin asenteisiin, psyykkiseen hyvinvointiin ja terveyteen.

Tiettyyn elämäntilanteeseen

Tutkimuksessa ilmeni, että määräaikainen työ voi sopia erinomaisesti tiettyyn elämäntilanteeseen, kuten uran alkuvaiheeseen ja jatko-opintojen oheen. Osa haastatelluista työntekijöistä oli tyytyväisiä määräaikaisuutensa, erityisesti työn ollessa mielenkiintoinen ja haasteellinen. Silloin työsuhteen muodolla ei ollut väliä.

Tutkimuksen tekijät painottavat, että hyvät työolot ovat kaikille työntekijöille tärkeitä. Siksi runsaasti määräaikaisia sopimuksia käyttävissä organisaatioissa olisi pidettävä huoli siitä, että työntekijät ovat tasa-arvoisessa asemassa työsopimuksen muodosta riippumatta.

Määräaikaista työtä voidaan kehittää vähentämällä sen edellä mainittuja riskitekijöitä. Niihin puuttumalla voidaan edistää määräaikaistenkin työntekijöiden urakehitystä ja edistää samalla liikkuvuutta niistä pysyvään työhön.

Suomessa käytetään paljon määräaikaista työvoimaa. Vuonna 2010 määräaikaisia töitä teki 330 000 ihmistä, joka tarkoittaa 16 prosenttia maan palkkatyötä tekevistä. Naisista 18 prosenttia ja miehistä 12 prosenttia oli määräaikaisessa työssä. Määräaikaisuus on yleisintä julkisen sektorin naisvaltaisissa ammateissa, kuten koulutus-, hoito- ja sosiaalialoilla.

Suomessa määräaikaiset työsuhteet ovat jopa yleisempiä kuin Euroopassa keskimäärin. Suomessa suurin osa vaikuttaa tekevän määräaikaisia töitä vastentahtoisesti.

Mikael Mikkonen