Turun ammattikorkeakoulussa tehty tutkimus vahvistaa kuvaa siitä, että lähijohtajien asema koetaan vaativana ja usein puun ja kuoren välissä olemisena. Heidän pitää toimia viestinvälittäjinä ylemmän johdon ja työntekijöiden välillä kumpaankin suuntaan. Lähijohtajat ovat kertoneet työnsä olevan melko yksinäistä, sillä he eivät koe kuuluvansa kumpaankaan porukkaan, eivät johtajiin eivätkä työntekijöihin.

Lähijohtajien on huomioitava toiminnassaan organisaation linjaukset ja erilaiset säädökset, jotka ohjaavat päätöksentekoa. Heillä on vastuu strategisten linjausten ja toiminnan tuloksellisuuden toteutumisesta. Lähijohtajat itse näkevät merkittävimpänä roolinaan ihmisten johtamisen ja motivoinnin ja sen seurauksena syntyvän hyvän työilmapiirin ja työyhteisössä viihtymisen. Haasteena näyttäisi olevan taito löytää tasapaino ihmisten johtamisen ja asioiden johtamisen välillä.

Mikäli yksikön toiminta on voimakkaassa muutoksessa ja toimintaohjeita on useita, lähijohtajien vastuulle jää ohjeiden tulkitseminen. He joutuvat monessa suhteessa tulkin rooliin ja alaistensa silmissä syntipukiksi muutosten toteuttajana.

Lähijohtamisessa painottuvat voimakkaasti myös erilaiset vuorovaikutustaidot, joita ovat keskustelun, kuuntelun ja asioiden jakamisen taidot, motivointi ja hyvän työilmapiirin ylläpitäminen. Keskeistä johtamisessa on se, että kukin työntekijä tietää mitä häneltä odotetaan. Siksi kommunikaatio ja toiminnan koordinointi ovat työn sujuvuuden ja hyvän työilmapiirin kannalta tärkeää.

Kuntien eläkevakuutuksen raportin mukaan oikeudenmukaisuus on yksi lähiesimiehen tärkeimmistä piirteistä. Jämäkästi toimiva, osallistava, työntekijöitä kuunteleva ja työhön osallistuva esimies koettiin oikeudenmukaisimmin toimivaksi. Työyhteisöissä, joissa oikeudenmukainen johtaminen sai parhaat arvosanat, oli hyvä yhteishenki ja ilmapiiri, toimintaa kehitettiin yhdessä ja työntekijöillä oli selkeät vastuualueet.

Edellä mainitut tutkimukset on tehty sosiaali- ja terveysalan työpaikoissa, mutta lähijohtajuuden periaatteet lienevät yleistettävissä myös muille aloille. Lähijohtajan on siis syytä panostaa vuorovaikutustaitoihin ja oikeudenmukaisuuteen johtamisessaan, palkaksi hän saa motivoituneen ja sitoutuneen työyhteisön. Onnistunut lähijohtaja tukee ihmisten aktiivisuutta, osaamista ja itsensä kehittämisen halua työyhteisössä ja kehittyy samalla itsekin. Onko kuitenkaan mahdollista, että lähijohtaja kykenee suoriutumaan tehtävästään kaikkien toiveet täyttäen? Olisi ehkä syytä vähentää toivelistaa. Sekä alaisten että ylemmän johdon tulisi nähdä myös oma merkityksensä työn sujuvuuden ja mielekkyyden saavuttamisessa. Lähijohtaja ei kykene kaikkeen yksin.

Lisää aiheesta:

- Puun ja kuoren välissä, Lähijohtajuus sosiaali- ja terveysalalla

- Oikeudenmukainen johtaminen - Arjen kokemuksia ja menetelmiä -Tutkimusraportti

- Tasapainoa ja oppimista lähijohtamiseen - opas kunta-alan esimiehille ja työyhteisöille

- Johtaminen ja esimiestyö -osio Työterveyslaitoksen verkkopalvelussa  

Liina Paloheimo-Koskipää