Työkaverin kuolema järkyttää väistämättä perusturvallisuuttamme. Luonnollinenkin kuolema on rankka paikka yhteisölle, joka sen joutuu kohtaamaan.
"Yllättäen tuttu ihminen ei tulekaan kahvitauolla samaan pöytään istumaan", kertoo sairaalapappi Hannu Salonoja uudessa Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä. Salonoja menee kollegan kuoleman kohdanneisiin työyhteisöihin usein työterveyslääkärin tai -hoitajan kutsumana.
Salonojan kokemusten mukaan suruviestin aiheuttamasta sokista toipumiseen menee noin puolitoista vuorokautta. Vasta sen jälkeen kannattaa käsitellä tapahtunutta tarkemmin.
"Kaikki joskus alkanut täytyy viedä myös päätökseen. Esimerkiksi työkaverin kuoleman jälkeen kannattaa miettiä ja muistella, miten tapasi hänet ensi kerran ja millaisia yhteisiä, kivoja kokemuksia vuosien aikana kertyi. Se on ikään kuin tilinpäätös, joka auttaa ymmärtämään tilannetta", pappi kuvailee.
Keskustelu auttaa niin kauan kuin kipu on päällä. Suositus on, että työyhteisön yhteiseen keskusteluun otetaan mukaan kriisityöntekijä, työterveyslääkäri tai työterveyshoitaja. Ulkopuolinen luotettava kuuntelija tekee hyvää. Kun järkytys ja suru huomioidaan työpaikalla asiallisesti ja tilanne hoidetaan hyvin, se helpottaa kaikkien palaamista normaaliin työrytmiin.
Valmis toimintamalli kuolemantapausten varalle auttaa toimimaan järkytyksen keskellä. Useilla työpaikoilla työyhteisön jäsenen kuolema onkin huomioitu kriisi- tai valmiussuunnitelmassa. Kuolemasta täytyy tiedottaa työpaikalla kaikille ja yhteistä keskustelua varten on syytä varata aikaa. Suruliputus, hiljainen hetki, kynttilän sytyttäminen ja valokuvan esillepano ovat hyviä tapoja kunnioittaa vainajaa.
On tietysti myös syytä huomioida se, miten vainaja itse olisi halunnut itseään muistettavan ja miten omaiset haluavat asiassa toimittavan. Omaisten suruun voi ottaa osaa kukilla tai adressilla. Mahdollisesta muusta työpaikan suunnalta tulevasta osallistumisesta kannattaa aina sopia omaisten kanssa.
Aiheesta enemmän:
Kollegan kuolema tuo surutyön työpaikalle, Jaana Kirkkala, Työ Terveys Turvallisuus 6/2011
Tuure Hurme