Monet työpaikat ovat muutosmyllerryksessä globaalin taantuman vuoksi. Tyypillisiä kriisejä ovat ne, joissa työpaikkaa saneerataan tai toimintaa muutetaan niin, että työntekijöiden tehtävät tai työsuhde ovat vaakalaudalla. Ja samaan aikaan olisi keskityttävä myös siihen, että toiminta jatkuu ja henkilökunta jaksaa työssä vielä muutosten jälkeenkin.
Tutkimuksissa on todettu, että työpaikan rajuissa muutostilanteissa terveysriskit kasvavat ja pahoinvointi näkyy poissaoloina. Muun muassa tuki- ja liikuntaelinsairastavuus sekä mielenterveysongelmista johtuva masennuslääkkeiden käyttö lisääntyvät. Samoin käy myös ennenaikaisille 
eläköitymisille. Työhön jääneiden keskuudessa mittavat säästötoimet suurentavat riskiä pitkäaikaisiin poissaoloihin. Kriisi vaikuttaa tietysti myös sosiaalisesti ja taloudellisesti.
"Työpaikan rajuissa muutoksissa on hyvä tunnistaa mahdolliset riskiryhmät, jotta tiedämme ketkä tarvitsevat ehkä enemmän tukea kuin toiset", kirjoittaa työ- ja organisaatiopsykologi Tiina Saarelma-Thiel tuoreessa Eteenpäin kriisistä -kirjassaan.
Työkriisin haavoittuviin riskiryhmiin kuuluvat tietysti ihmiset, jotka joutuvat kriisin myötä taloudellisiin vaikeuksiin tai joiden terveydentila on jo valmiiksi huono, mutta myös esimerkiksi he, joiden merkittävät ihmissuhteet sijaitsevat työpaikalla tai jotka ovat voimakkaasti työsuuntautuneita. Myös vähäinen tai vanhentunut ammattitaito tai passiivinen elämänote ovat riski kriisitilanteessa. Ikäryhmistä varttuneet keski-ikäiset ovat riskialttiimpia kuin muut, koska työuran alussa oleville "kaikki on vielä mahdollista" ja lopussa taas pääsee "sosiaaliturvan putkiin".
Kirjan mukaan kriisi voi kuitenkin toimia myös kasvualustana ja kimmokkeena uudistuksille. Yhteisvastuullinen suhtautuminen työpaikan tilanteeseen auttaa yhteisöä ja yritystä menestymään kriisistä selvittyään. Viime lama aiheutti työpaikoilla mm. turhien toimintojen ja byrokratian karsimista, lujittunutta yhteishenkeä, inhimillisyyden ja ihmisarvon korostamista, kriisinhallintakyvyn kehittymistä, uudelleenarviointia ja uusia näkökulmia asioiden tärkeysjärjestykseen sekä sitä, että esimiehet ottavat hyvinvoinnin tosissaan.
Aiheesta enemmän:
Tiina Saarelma-Thiel: Eteenpäin kriisistä. Työterveyslaitos 2009.
Jussi Vahtera, Mika Kivimäki, Jaana Pentti, Anne Linna, Marianna Virtanen, Pekka Virtanen, Jane Ferrie. Organisational downsizing, sickness absence, and mortality: 10-town prospective cohort study. British Medical Journal 2004;328:555.