Työajat vaikuttavat jaksamiseen töissä. Unelmatilanteessa työntekijä voi itse säädellä työaikaansa omien tarpeiden mukaisesti.
"Kullekin työtä tarpeen ja kyvyn mukaan. Jos joku kokee työn kuormittavan liikaa, eikä työn uudelleen organisointi riitä ratkaisuksi, niin esimerkiksi osa-aikaisuus on ihan hyvä ratkaisu. Joskus ongelmana saattaa olla, että työajan muutosten pitää sopia työjärjestelyihin. Esimerkiksi osa-aikatyöhön siirtyminen on sopimus, josta täytyy neuvotella työnantajan kanssa. Velvollisuutta osa-aikatyön järjestämiseen työnantajalla ei ole", sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Irja Kandolin.
Päivittäiseen työhön tulemiseen ja sieltä lähtemiseen liittyvä joustaminen on tapana jaotella tuotannolliseen joustoon, jossa työntekijä joustaa esimiehen tai työtehtävien vuoksi, ja yksilölliseen joustoon, jossa työntekijä voi itse vaikuttaa työaikaansa.
"Tämäkin joustaminen on aina sopimisesta kiinni. Mutta varmaa on, että jos mahdollisuutta yksilölliseen joustoon ei ole, niin se vähentää jaksamista ja näkyy myös muissa työn tuloksellisuutta vähentävissä tekijöissä. Tutkimustemme mukaan tämä pätee melkeinpä koko palkansaajatasolla. Varmasti joustojärjestelmät vaikuttavat myös työurien pituuteen", Kandolin toteaa.
Viime vuonna 37 prosenttia työntekijöistä pystyi itse vaikuttamaan työaikoihinsa melko paljon tai paljon. Vastaavasti 51 prosenttia jousti työajoissa työtehtävien tai esimiehen vaatimuksesta säännöllisesti kuukausittain.
Entäs sitten he, joiden työhön jousto ei sovi?
"Ratkaisuja pitäisi kysyä työntekijöiltä itseltään. Onko kaikkien pakko noudattaa 8–16-työaikaa työpaikalla? Mikä on paras aloitus- ja lopetusaika? Pitääkö kaikkien olla aina samaan aikaan töissä? Työnantajalle voi toki olla vaivaa työjärjestelyjen muuttamisesta joustaviksi, mutta työnantaja näkee usein myös sen, että työt hoituvat paremmin," tutkija lupailee.
Kokonaistyöajalla on myös merkitystä. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) tuoreen raportin mukaan eri maiden välillä on selviä eroja työajan pituudessa. Raportti kuvaa työaikoja 1980-luvun lopusta vuoteen 2006. EU:ssa keskimääräinen päätyön viikkotyöaika on ollut suunnilleen 38 tuntia jo hyvän aikaa. USA:ssa tehdään viikossa töitä keskimäärin tunti enemmän, mutta määrä on nousussa. Japani on omissa luvuissaan, 42 viikkotunnissa, mutta on tullut reilusti alas 80-luvulta, jolloin viikkotunteja kertyi melkein 50. Suomi pysyttelee lähellä EU:n keskiarvoa.
Aiheesta enemmän:
Työterveyslaitoksen Työaika-sivusto.
Eurofoundin tiedote ja koko raportti globaaleista työajoista.