Kansainvälisen tutkijakonferenssin viesti nanoteknologian muille toimijoille on selvä: terveydelle haitalliset ja haitattomat nanohiukkaset on tunnistettava.
Vaikka emme kuluttajina ole todennäköisesti koskaan kuulletkaan nanoteknologiasta, olemme hyvinkin saattaneet käyttää nanomanipuloituja tuotteita. Nanoteknologiassa käytetään hyväksi aineen ominaisuuksia sen ollessa hyvin pienessä koossa. Puhutaan ns. nanohiukkasista, jotka ovat millimetrin miljoonasosan kokoisia. Nanoteknologia on kehittynyt viime vuosina huimasti ja nanoteknologian käyttö tuotantoprosesseissa on lisääntynyt merkittävästi koko maailmassa.
Altistumista nanohiukkasille tapahtuu mm. kosmetiikka- ja tekstiiliteollisuudessa, kemianteollisuudessa sekä kännyköiden ja muiden langattomien viestintälaitteiden valmistuksessa sekä lukuisilla muilla alueilla. Suurin osa hiukkasista on tutkijoiden mukaan vaarattomia, mutta haitallisiakin nanomateriaaleja on löydetty. Vähäisen altistumisen takia kuluttajien ei ole nykyään syytä olla huolissaan, mutta Työterveyslaitoksen professori Kai Savolaisen mukaan nanotuotteet tulevat kuitenkin yleistymään suunnattomasti seuraavien vuosikymmenten aikana. Siksi nyt on korkea aika tunnistaa mahdolliset terveyshaitat.
Uusi tutkimushavainto kertoo, että pelkkä lähtömateriaalin haitallisuuden tutkiminen ei riitä, vaan myös materiaalien oikeasti käytössä olevat yhdistelmät on tutkittava. Työterveyslaitoksen professori Harri Aleniuksen johtamassa tutkimuksessa huomattiin, että kaksi sinänsä turvallista ainetta (titaanidioksidi ja pii nanokoossa) aiheuttavat kuitenkin yhdistettynä keuhkotulehdusta. Vaarallisen altistumisen kestoa ei tiedetä, mutta periaatteessa vaara on olemassa jos nanohiukkasia hengitetään pitkään.
Nanohiukkasia koskevaa lainsäädäntöä ei vielä ole, mutta Beneq-yrityksen Joe Pimenoffin mukaan monet yritykset noudattavat jo nyt sellaista varovaisuutta, jota tulevaisuuden lainsäädäntö tulee todennäköisesti yrityksiltä vaatimaankin. Toki teollisuuden nanotietämyksessä on paikoin myös paljon parannettavaa. Vaikka kaikkien hiukkasten myrkyllisyydestä ei ole tietoa, voi maalaisjärkeä käyttää – esimerkiksi teollisten laitteiden koteloinnilla voidaan estää työntekijöiden altistumista nanohiukkasille. Kai Savolainen peräänkuuluttaa myös nanomateriaalin mainitsemista kulutustuotteiden pakkausmerkinnöissä.
Aiheesta enemmän:
Euroopan komission nanoteknologiasivusto
Suomalaisen nanoteknologiaosaamisen tietopankki
Jyväskylän yliopiston nanotutkimuskeskus
Micronova-tutkimuskeskus (TKK&VTT)
Työpisteen aiempi juttu Haluatko sukat, jotka eivät haise?