On valitettavan tavallista, että konkarin jäädessä eläkkeelle hänen saavuttamansa osaaminen ei säily organisaatiossa. Mutta löytyy myös keinoja pitää asiantuntijuus talossa.

"Vuosikymmenten saatossa kehittynyttä osaamista, tietoa ja asiantuntijuutta katoaa organisaatioista aika paljon ihmisten jäädessä eläkkeelle. Vanhuuseläkkeet tiedetään kuitenkin etukäteen ja asiaan voidaan varautua", sanoo ELSA-tutkimushankkeen projektipäällikkö Eerikki Mäki Aalto-yliopistosta. 

Nimenomaan asiantuntijoita tutkineen hankkeen huoli on aiheellinen, sillä lähes puolet työvoimasta työskentelee asiantuntijaorganisaatioissa tieto- ja asiantuntijatehtävissä, ja lähivuosina eläköityminen kiihtyy.

Eläköitymisen myötä voi kadota esimerkiksi olennaista tietoa organisaation tuotteista ja palveluista sekä toimialan ja organisaation kehityksestä. Myös suhteet yhteistyökumppaneihin ja epämuodolliset sosiaaliset verkostot voivat kärsiä tai kadota.

Tunnista ja säilytä

Kaikki tieto ei ole säilyttämisen arvoista, joten aluksi kultakimpaleet pitää tunnistaa. Esimerkiksi kehityskeskusteluissa eläkesuunnitelmat ja osaamisen säilyttäminen talossa on luontevaa ottaa puheeksi, kunhan se on ohjeistettu kehityskeskustelun sapluunaan.

Myös erilaiset osaamistietokannat ja -kartoitukset voivat olla hyödyksi. Kannattaa myös kysyä sidosryhmiltä tai asiakkailta, mikä työntekijän osaamisessa on ollut heidän mielestään tärkeää.

Tapoja tiedon säilyttämiseen on monia. Luontevaa on esimerkiksi lähtijän osaamisen dokumentointi tai osallistuminen nuorempien kouluttamiseen. Mutta yksi keino on tutkijoiden mukaan ylitse muiden: eläkkeelle jäävän asiantuntijan ja hänen seuraajansa yhtäaikainen työskentely.

Parityöskentely yhteisen työtehtävän äärellä antaa mahdollisuuden jatkuvaan keskusteluun ja tiedon jakamiseen "sattumalta" konkreettisten työtehtävien äärellä. Samalla onnistuu vähittäinen vastuiden siirtäminen kokeneelta kokemattomalle. Seuraaja voi päästä myös mukaan konkarin tärkeisiin yhteistyöverkostoihin.

Kuinka kauan tämän yhtäaikaisen työskentelyn pitäisi jatkua, sitä tutkijat eivät halua määritellä – tärkeintä ei ole käytetyn ajan määrä, vaan laatu.

Tuure Hurme