Viime aikoina esiin tulleet hoitoalan ammattilaisten potilaisiin kohdistamat vakavat rikokset ovat herättäneet keskustelua hoitoalan soveltuvuustesteistä. Psykologisilla testeillä voidaan paitsi arvioida henkilön soveltuvuutta ja motivaatiota alalle myös rajata ulos potilasturvallisuutta uhkaavia hakijoita.

"Jossain vaiheessa soveltuvuusarviointi olisi hyvä olla sosiaali- ja terveysaloilla, joilla esimerkiksi persoonallisuushäiriöiset voivat käyttää valtaansa väärin. Jopa lääketieteelliseen se olisi ihan suositeltavaa. Arviointi on parempi tehdä tietysti henkilön hakeutuessa alan opintoihin eikä vasta työnhaun yhteydessä, jotta vuosien opiskelupanostus ei menisi hukkaan," sanoo henkilöarviointiin erikoistunut psykologi Anita Rintala-Rasmus Työterveyslaitoksesta.

Arviointi voi olla monenlaista. Oppilaitosarvioinneissa käydään läpi suuri massa, joten ne eivät yleensä ole työelämän soveltuvuusarviointien kaltaisia laaja-alaisia ja syvällisiä yksilöarviointeja. Oppilaitosarvioinneissa pyrkimys on löytää alalle soveltuvat ja karsia soveltumattomat isosta hakijajoukosta.

"Oppilaitoksiin hakeutuvien nuorten identiteetti ja persoonallisuus vielä kehittyvät, joten muutosta voi tapahtua vielä arvioinnin jälkeen. Mutta jos tehdään hyvien käytäntöjen mukainen psykologinen soveltuvuusarviointi, jossa ammattilainen käyttää psykologisia menetelmiä, niin persoonassa oleva alttius toimia esimerkiksi vahingoittavalla tavalla voidaan havaita ja seuloa. Psykologisilla menetelmillä hakijoiden soveltuvuuden ennustaminen on osuvampaa kuin pelkällä haastattelulla," Rintala-Rasmus toteaa.

Hyvien käytäntöjen mukaisessa soveltuvuusarvioinnissa käytetään aina useampaa kuin yhtä testiä. Tutkimustulokset tukevat monimenetelmäisen arvioinnin käyttöä.

Psykologinen soveltuvuusarvio voisi olla paikallaan myös työuran myöhemmissä vaiheissa:

"Varsinkin siinä vaiheessa, kun henkilö siirtyy työelämässä johonkin vastuurooliin, voisi arviointi olla paikallaan."

Ammattikorkeakoulut saavat itse päättää, miten opiskelijavalintansa järjestävät. Soveltuvuutta ei siis ole pakko testata. Soveltuvuusarviointien käyttöä hoitoalalla voisi lisätä esimerkiksi siten, että valtiovalta tukisi erityisesti soveltuvuusarviointeja käyttäviä oppilaitoksia.

"Keskeinen kysymyshän on myös se, kuka arvioinnin maksaa. Soveltuvuusarviointien käyttöön työhönottotilanteissa vaikuttaa myös työvoimapula: aina ei välttämättä ole mahdollisuuksia karsia hakijoita," erikoispsykologi pohtii.

Myös puoskarointi on ollut esillä keskusteluissa. Ala olikin pitkään valvomaton, mutta nykyään Suomen psykologiliitto myöntää sertifikaatin päteville arvioitsijoille, ja sertifikaatti on vankka laadun tae. Suomi on itse asiassa soveltuvuusarvioinnin huippumaa. Henkilöarvioinnin hyvät käytännöt ovat kansainvälisesti arvioiden korkealla tasolla, ja psykologinen soveltuvuusarviointi on meillä yleisempää kuin monissa muissa länsimaissa. Työterveyslaitos tarjoaa sertifikaattiin pätevöittävää koulutusta henkilöarvioinnin ammattilaisille ja rekrytoiville esimiehille.

Aiheesta enemmän:

Tietoa henkilöarviointityön sertifikaateista Suomen psykologiliiton sivustolla

Tietoa henkilöarvioinnista Työterveyslaitoksen sivuilta

Ajankohtainen "Henkilönarvioinnin asiantuntijaksi" -koulutuskokonaisuus