Pitkiksi venyviä aamu-unia saatetaan pitää merkkinä laiskuudesta. Työterveyslaitoksen unitutkija Mikael Sallisen mukaan tiede kuitenkin kumoaa moisen stereotypian, sillä aamu-unisuus saattaakin olla perinnöllinen ominaisuus.

"Aamu- ja iltaunisia ihmisiä on ihan oikeasti olemassa", vakuuttaa Sallinen. "Noin 80 prosenttia ihmisistä on jotain aamu- ja iltatyyppisten väliltä, ja äärityyppejä on noin 20 prosenttia. Erot johtuvat pitkälti perimästä, sillä aamu- tai iltatyyppisyys on yksi synnynnäisistä ominaisuuksistamme".

Syy aamuväsymykseen saattaa siis löytyä sisäänrakennetusta vuorokausirytmistä: vuorokausityyppi ja varhainen heräämisaika eivät välttämättä sovi yhteen. Esimerkiksi iltatyyppiset ihmiset valvovat mielellään pitkään illalla ja nukkuvat pitkään aamulla, joten herääminen töihin aamukuudelta on heille poikkeuksellisen vaikeaa.

Nuoruusvuosina iltatyyppisyys on yleistä, mutta ikääntyminen muuttaa vuorokausirytmiä aamutyyppiseen suuntaan. Selitys tälle ei piile pelkästään nuorten elämäntyylissä.

"Vuorokausirytmi voi johtua osittain elämäntyylistäkin, mutta usein syynä on kuitenkin se, että biologisen kellon eli aivon sisäosissa olevan tumakkeen rytmi viivästyy nuoruusvuosina", Sallinen tarkentaa.

Vaikka aamu- tai iltatyyppisyys on melko pysyvä ominaisuus, on vuorokausirytmin muuttaminen kuitenkin mahdollista. Jos aamuisin on vaikeuksia herätä, hyvä lääke on erityisesti pimeänä vuodenaikana altistuminen aamuvalolle. Paras vaihtoehto olisi aamuauringon paiste, mutta sen voi tarvittaessa korvata puolen tunnin annoksella kirkasvalolampun paistetta.

Aiheeseen liittyvää:

Kuuntele Mikael Sallisen radiohaastattelu aiheesta.

Tieteellinen artikkeli aiheesta: Koskenvuo M, Hublin C, Partinen M, Heikkilä K, Kaprio J. Heritability of diurnal type: a nationwide study of 8753 adult twin pairs. Journal of Sleep Research 2007 Jun;16(2):156-62.

Työpisteen uutinen Jo yhdet lyhyet yöunet sekoittavat pakan (16.4.2009)