Työni ei ole 8–16-oloinen aikajakso päivässä. Siksi se on osa unelmaani. Voin työskennellä hetkittäin pitkiä päiviä ja työni takia viettää aikoja autossa, nukkua välillä hotellin sängyssä ja kaivata kotikonttorin ikkunan takaisia omenapuita.

 

Kunhan tuo rumba ei jatku katkeamattomana päivästä ja viikosta toiseen, säännöllisesti. Välillä kovasti uurastaen ja vastapainona hitaammin. Voin kuunnella, mitä kertoo keho ja mitä kuiskii mieli. Joskus on villasukkapäivä tai -viikko. Silloinkin tiedän ja hyväksyn, että seuraava tai sitä seuraava päivä tai viikko on tomerasti tuumasta toimeen -aikaa. Oivaltaminen puolestaan tarvitsee taukoja.

 

Paikalla siellä tai täällä on myös oltava ja ajallaan, jos jotain jollekin on luvannut ja kalenteriin kelloaikoja raapustanut. Vapaasti kuin villivarsa en voi toimia. Vapaus tuo kaupantekijäisinä mukanaan rutkasti muuta, vastuuta ja omalla käyttöoikeudella pelaavan soo soo -sormella osoittajan. Liikkumatilaa on silti enemmän kuin automaattisesti toisten ohjeiden mukaan toimiessa. Tulojen epävarmuutta – sitäkin on enemmän. Tosi paljon enemmän.

 

Työpaikkani tarvittavat suunnanmuutokset eivät vaadi suuria kokouksia ja muiden suostutteluja. Itse päätät ja itse vastaat – hyvässä ja myös pahassa. Myönnän, että tarjolla on monia miinuksia, samalla roppakaupalla hunajaisia plussia. Ilmankos en tästä helpolla luovu.

 

Tässä unelmatyöpaikassani yrittäjänä joka päivä on mahdollisuus ja oivaltamisen paikka ihan uus!

 

Maarit Vänskä & MaaritVee