Uudet ylioppilaat juhlivat valkolakkejaan muutama viikko sitten. Itselläni tuosta juhlahetkestä tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Päivä, jolloin painoin valkolakin päähäni ja tepastelin kotikyläni raittia Keski-Suomen kansallispuvussa, palasi mieleeni hyvin elävästi katsellessani uusien ylioppilaiden riemua – tuona päivänä ainakin itse uskoin olevani voittamaton, maailman valloittaja. Anssi Kelan laulun sanoin: ”Kun lakit päähän vedettiin, kaikesta kaikki tiedettiin. Mitä vanhemmaksi vartutaan, sitä tyhmemmäksi muututaan.”

 

Onko aika muuttanut meitä sitten tyhmemmiksi? Tyhmyys on suhteellista, mutta ehkä isoksi kasvaminen, arkielämän realiteetit ja haasteet karsivat meistä sen rajattoman uskon itseemme ja onnistumismahdollisuuksiimme. Nyky-yhteiskunnan asettamat haasteet, paineet ja aikataulut asettavat helposti raamit, joiden sisällä elämä alkaa soljua eteenpäin. Lapsenusko ja terve riskinotto häviävät kuin tuuleen ja yhtäkkiä pelataan vain varmoilla korteilla. Toki typeryyksiäkään ei kannata mennä tekemään, sillä kyllähän elämän perusasiat – kuten terveys, rakkaat ihmiset ja perhe, harrastukset sekä positiivisesti haastava työelämä – luovat elämään peruskiskot, joita pitkin junan on hyvä puksuttaa etiäpäin.

 

Mutta tappaako isoksi kasvaminen meistä ”olen voittamaton” -ajattelun, jolloin uraudumme puksuttamaan sitä yhtä ja samaa, suoraa raidetta? Kiertotietä ei yhtäkkiä uskalleta tai ehkä jopa kehdatakaan tehdä, koska se on mukamas pentumaista. Tyhmää, sanon minä! Tyhjän saa pyytämättäkin ja "seiftin pelaaminen" sekä turha varominen elämän pelikorteilla ei lopputulemana tuo tyydyttävää lopputulosta. Hetkeen tarttuminen ja omien unelmien toteuttaminen on yksi parhaista lahjoista, minkä kukaan voi itselleen suoda. Ilman unelmia kun ei ole oikein elämää.

 

Suomen suvi on oivallinen aika aloittaa omien haaveiden toteuttaminen. Joku ostaa mopon ajellakseen ympäri Suomenniemen ihaillen kesäyön taikaa, toinen toteuttaa unelmansa ilmoittautumalla laskuvarjohyppykurssille tuntien huumaavan ilmavirran suhisevan tukkansa läpi ja joku liottaa varpaitaan kesämökin laiturilla linnumaitomaisen lämpöisessä järvivedessä. Tuollaisina vapauden hetkinä on myös hyvä pohtia mennyttä työvuotta, ladata akkuja kohti syksyn uusia haasteita ja kaivaa itsestään esille se tuoreen ylioppilaan voitontahto ja rohkeus.

 

Tätä kohden.

 

Aurinkoista ja unelmien täyttämää kesää kaikille!