Tämän vuoden ajan Työpiste-lehdessä on päässyt ääneen useita kymmeniä kirjoittajia, joiden tekstejä on yhdistänyt vastaus yhteen kysymykseen: Millainen on sinun unelmatyöpaikkasi?

Vuoden alussa lupasimme, että vuoden paras kirjoitus palkitaan hyvinvointia kohentavalla yllätyslahjalla. Voittaja, joka pääsee voimaan hyvin Yyterin kylpylään, on Maire Anttila Harjavallasta, onnea! Toimitus kiittää lämpimästi kaikkia kirjoittajia, jotka kertoivat näkemyksensä unelmatyöpaikasta! Voittanut kirjoitus julkaistaan tässä uudestaan:

Unelma vai työpaikka... jaa että molemmat  

Jos on ollut pitkäaikaistyöttömänä vaikka vuoden ja kaksi kärvistellyt peruspäivärahalla, niin mikä tahansa työpaikka on unelma. Työelämässä vasta kuukausia pitkän työttömyyskärsimyksen jälkeen alkaa nähdä niitäkin puolia, joita haluaisi työpaikallaan olevan, jotta voisi sanoa sen olevan edes joku pikku osa jotain unelmaa. Työttömänä ollessani olin valmis ottamaan mitä työtä tahansa. Siis minulle mikä tahansa työ oli unelma ja on jotenkin edelleenkin.
 
Olen nyt kahdessa osa-aikaisessa työssä, sukkuloin illat toisessa ja yöt toisessa paikassa. En valita, minulle molemmat työt täydentävät toisiaan ja ovat siten omalla tavallaan unelmia. Yötyöni on lehtien varhaiskantoa, ja sopii hyvin tasapainottamaan iltaisin tietokoneen vieressä istuttavaa työtäni. Jos en öisin kantaisi lehteä, olisin vielä ylipainoisempi kuin nyt olen. Muutama tunti yössä rappukäytäviä tai pikkuteillä autolla kapeissa paikoissa surffaamista antaa todella näkökulmaa oman paikkakunnan asioille. Yöllä näet paljon sellaista, mitä ei muuten tietäisi ja johon ei päätetyöskentelyssä törmää. Asioita, joista tulee mausteet alkavaan päivään.
 
Silloin kun etsin työtä, johon kelpaisin, siis yli 50 v. nainen muutaman hankalan sairauden kanssa, kuulin usein, että luovuta jo, olet ylikypsä, ei kukaan ota yli viisikymppistä ja sydänvikaista naista töihin, ei toivoakaan. En vain antanut periksi. Otin lehdenkantotyön vastaan riemusta kiljuen. Ja heti alkoi tapahtua, vyötärönympärys pieneni ja olo keveni. Se työ oli minulle kuin lottovoitto, vaikka tunteja ei yössä kertynyt kuin 2–2,5. Työajankohta rikkoi unen ja se piti korvata muun ajan nukkumisella. Ei väliä... olin saanut päätetyön lisäksi todella unelmatyön. Talven tullen olisi luullut, että into vähenee, mutta ei, syksyyn mennessä olin päässyt tutustumaan muutamiin työkavereihin lehtien jättöpaikalla ja se toi lisää intoa. Juttu luistaa ja hauskaa on öisin pimeässä ja kylmässä. Joka ei ole sitä kokenut ei voi tietenkään ymmärtää.
 
Jos asennoituu elämään myönteisemmin, niin huomaa kuinka unelmaa jo elää. Kummassakaan työssä en saa edes 10 euroa tunnissa. Ansiot ovat pienet, mutta siitä huolimatta tunnen olevani ihan onnen tyttö, kun saan tehdä edes jotain palkallista työtä.

Maire Anttila (julkaistu 1.6.2011)

Palkintoraadin perustelut:
Unelmatyöpaikan ei välttämättä tarvitse tarkoittaa jotain pilvilinnoissa häämöttävää utopiaa, vaan se voi tarkoittaa ihan vain sitä, että on ylipäätään työ mitä tehdä. Kirjoitus palauttaa takaisin maan pinnalle elämän perusasioihin ja pistää pohtimaan sitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Elämänmyönteinen, koskettava tarina, joka kehottaa olemaan tyytyväinen siihen mitä on. Kirjoittajan sanoin: "Jos asennoituu elämään myönteisemmin, niin huomaa kuinka unelmaa jo elää".