Meistä jokainen lienee joskus kokenut työssä epäreiluutta. Uunituoreen ruotsalaisen tutkimuksen mukaan terveytemme kannalta ei ole lainkaan sama, miten tällaisessa tilanteessa toimimme (Leineweber ym. Journal of Epidemiology and Community Health 2009). Jos toistuvasti vaikenemme epäreiluuden kokemuksistamme, riski saada sydäninfarkti ja kuolla iskeemiseen sydänsairauteen lähes kuusinkertaistuu verrattuna siihen, että kertoisimme kokemuksestamme.

 

Miten meidän sitten pitäisi toimia kokiessamme työssä epäreiluutta? Pitäisikö protestoida avoimesti? Puhua suoraan meitä epäreilusti kohdelleelle esimiehelle tai työkaverille? Huutaa hänelle? Tähän tutkimus ei anna vastausta. On siis yritettävä ajatella itse.

 

Vaikka elämme individualismin aikoja, on kohtuutonta väittää, että epäreiluuteen reagoiminen on yksilön omalla vastuulla. Ihminen kun on sosiaalinen olento. Jos työyhteisön ilmapiiri on pelokas, yksittäisen ihmisen on vaikea reagoida kokemaansa epäreiluuteen muutoin kuin vaikenemalla tai korkeintaan mumisemalla. Pelko on tunnetusti hyvä vaientaja, ja tämän ne, jotka perustavat valtansa pelkoon, tietävät hyvin.

 

Uskallus reagoida epäreiluuteen perustuu siihen, että työyhteisössä palautteen antaminen ja vastaanottaminen on normaali käytäntö. Kumpikaan näistä ei ole tunnetusti helppoa. Palautteen antoa ja vastaanottoa voi kuitenkin harjoitella. Pitäisikö siis työpaikoille perustaa palautteen antamisen ja vastaanoton harjoitteluun keskittyviä ryhmiä? "Tupakasta eroon" -ryhmien tapaan niitä voisi kutsua "Vaikenemisesta eroon" -ryhmiksi. Yhteistä niille olisi myös se, että ne molemmat auttaisivat sydäntämme pysymään terveenä.