Mikä tepsii työurien pidentämisessä – hyvä työterveyshuolto vai mielenkiintoinen ja palkitseva työ? Keskustelu parhaista keinoista työurien jatkamiseen Suomessa käy nyt kuumimmillaan. Työssä pysymistä voidaan edistää periaatteessa kahdella tavalla.
Ensimmäinen keino on edistää yksilön toiminta- ja työkykyä ja sitä kautta ennaltaehkäistä ennenaikaista eläkkeelle jäämistä. Työkyvyn tulisi olla niin hyvä, että voimia riittää tarvittaessa vapaaehtoiseen 68 vuoden eläkeikään saakka. Tärkeimmät työkykyä uhkaavat lääketieteelliset syyt ovat masennus ja tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet. Hyvän työterveyshuollon tulisi siis pystyä ennaltaehkäisemään näiden sairauksien syntymistä, tunnistamaan vaaravyöhykkeessä olevat ja hoitamaan sairastuneet siten, että he pysyvät sairaanakin työkykyisinä. Nämä ovat kovia tavoitteita ainakin vastaanottoa painottavalle työterveyshuollolle, ja alentunut työkyky edellyttää aina myös töiden sopeuttamista.
Toinen tapa pidentää työuria on kehittää töitä systemaattisemmin ikääntyville sopiviksi. Terveyttä ja pitkiä työuria edistävät työn kohtuulliset vaatimukset, hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön, ergonomiset ja yksilöllisesti joustavat työajat, esimiesten ja työtovereiden tuki sekä työn monipuolinen palkitsevuus. Jos vaihtoehtona on vapaata 24 tuntia vuorokaudessa, on työn ja muun elämän mielekäs yhteensovittaminen töitä jatkettaessa välttämätöntä.
Työn vetovoiman lisääminen edellyttää kuitenkin itse työn ja työn organisoinnin kehittämistä, ja sitä tuskin voidaan ohjelmoida pelkästään työterveyshuollosta käsin. Myös liikuntaelimistön ongelmista kärsivät hyötyvät systemaattisesta työn fyysisen kuormittavuuden vähentämisestä. Mielenterveyden ongelmia potevat hyötyvät hyvästä ja turvallisesta työilmapiiristä sekä taitavasta ja yksilöä kuuntelevasta henkilöstöjohtamisesta.
Pitäisikö nyt valita jompikumpi näistä keinoista vai molemmat? Itse uskon, että työuria ei voida pidentää pelkästään vastaanotolta käsin vaan kaikki keinot suomalaisten työkyvyn ja talouselämän tukemiseen ovat nyt tarpeen.