Opintojeni alkumetreillä piti professori puheen keltanokille selventääkseen hieman opiskelun merkitystä. Puheen loppukevennys kuului suunnilleen näin: ”Töitähän teistä ei juuri kukaan tule saamaan. Erään valmistuneen tiedän kyllä saaneen hommia – kätilönä.” Mikäs siinä, kätilöt tekevät hienoa työtä, mutta tarina ei synnyttänyt kuulijoissa repivää riemua, olivathan juuri alkamassa uskontotieteen opinnot yliopistolla.
Tutkintoni ei valmista suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin. Vapaus, mutta samalla vastuu unelmien työpaikan löytämisestä ja tavoittelusta jää viime kädessä minulle. Ihanteeni olisi saada työskennellä kulttuurien välisen vuorovaikutuksen ja ihmisoikeusasioiden parissa. Opintojen ohella olen työskennellyt osa-aikaisesti erilaisissa myynti- ja palveluhommissa.
Nyt valmistumisen kynnyksellä olen alkanut haaveilla niistä oikeista töistä. Toivoisin silti, ettei kokoaikainen työsuhde tarkoittaisi samalla työskentelyn täydellistä vakavoitumista. Unelmissa olisi työpaikka, jossa saisi tehdä vastuullista ja merkityksellistä työtä, mutta samalla kuulua hyvin toimivaan ja huumorintajuiseen työporukkaan, joka antaisi tilaa hedelmälliselle keskustelulle. Työpaikan ilmapiiri ja itse työn mielekkyys kun riippuvat hyvinkin pitkälti ihmisten välisistä suhteista.
Hämmentävää ahdistusta on opintojen viime hetkillä aiheuttanut myös pelko siitä, tuleeko niitä töitä saamaan maisterin papereiden avullakaan. Ensin kai pitäisi vielä keksiä, mitä ovat ne paljon puhutut oman alan työt. Vaihtoehtoja kuitenkin on myös huuhaahumanistilla. Ja ainahan sitä voi kouluttautua kätilöksi.
Sini Paloheimo
Jos myös Sinua kiinnostaa kantaa kortesi kekoon unelmatyöpaikan puolesta ja kirjoittaa tälle palstalle,
katso lisätietoja!