Työpaikka ulkomailla on monen unelma. Se oli myös minun unelmani. Sieluni silmin näin itseni istumassa katukahviloissa maitokahvia juomassa ja nauttimassa elämästäni ja etelän lämpimästä talvesta. Realistina tajusin nopeasti, että pelkkä palmujen humina ja auringon paiste ei kuitenkaan perhettä elätä ja tartuin työtarjoukseen Berliinissä.
Todellisuus iski haaveilijaan hyvin nopeasti. Työskentely ulkomaillakin on työntekoa ja arki arkea, vaikka sitä kuinka viettää trendikkäässä suurkaupungissa historian havinaa kuunnellen. Toki katukahviloihin ja taidenäyttelyihinkin pääsee, mutta cafe latten joutuu juomaan työajan ulkopuolella. Saksassa tehdään pitkiä työpäiviä ja ylityöt ovat
enemmän tapa kuin poikkeus. Moni tulee sairaanakin töihin. Uudet tavat työelämässä ja vapaa-ajalla toivat aluksi jatkuvaa huolta ja murhetta. Lisäksi monilapsisessa perheessä molempien puolisoiden työskentely täyspäiväisesti tuntuu olevan Berliinissä, jos ei nyt mahdotonta, ainakin kovin hankalaa.
Mutta kaikkeen tottuu. Paikallinen avoimuus ja ystävällinen suhtautuminen asioihin vie mukanaan, saksan kieli tulee vähitellen tutuksi ja työtehtävät alkavat sujua. Loppujen lopuksi unelmatyöpaikka koostuu samoista asioista kuin kotimaassa: mielekkäistä työtehtävistä, sopivista työajoista, reilusta pomosta, mukavista työkavereista, eikä säännöllinen palkkakaan ole pahitteeksi. Näillä eväillä saa elämänsä sovitettua työhön ja perhe-elämään sopivaksi.
Voisin sanoa olevani tällä hetkellä unelmatyöpaikassani. Sujuva saksa on edelleen pelkkä haave, mutta olen oppinut kiroilemaan puolaksi. Kuka tietää, mitä ulkomaankomennuksen jälkeen osaankaan?
Työpaikka ulkomailla on monen unelma. Minun kohdallani se on toteutunut unelma.
Katri Hagelberg
Jos myös Sinua kiinnostaa kantaa kortesi kekoon unelmatyöpaikan puolesta ja kirjoittaa tälle palstalle,
katso täältä lisätietoja!