Jos on ollut pitkäaikaistyöttömänä vaikka vuoden ja kaksi kärvistellyt peruspäivärahalla, niin mikä tahansa työpaikka on unelma. Työelämässä vasta kuukausia pitkän työttömyyskärsimyksen jälkeen alkaa nähdä niitäkin puolia, joita haluaisi työpaikallaan olevan, jotta voisi sanoa sen olevan edes joku pikku osa jotain unelmaa. Työttömänä ollessani olin valmis ottamaan mitä työtä tahansa. Siis minulle mikä tahansa työ oli unelma ja on jotenkin edelleenkin.

 

Olen nyt kahdessa osa-aikaisessa työssä, sukkuloin illat toisessa ja yöt toisessa paikassa. En valita, minulle molemmat työt täydentävät toisiaan ja ovat siten omalla tavallaan unelmia. Yötyöni on lehtien varhaiskantoa, ja sopii hyvin tasapainottamaan iltaisin tietokoneen vieressä istuttavaa työtäni. Jos en öisin kantaisi lehteä, olisin vielä ylipainoisempi kuin nyt olen. Muutama tunti yössä rappukäytäviä tai pikkuteillä autolla kapeissa paikoissa surffaamista antaa todella näkökulmaa oman paikkakunnan asioille. Yöllä näet paljon sellaista, mitä ei muuten tietäisi ja johon ei päätetyöskentelyssä törmää. Asioita, joista tulee mausteet alkavaan päivään.

 

Silloin kun etsin työtä, johon kelpaisin, siis yli 50 v. nainen muutaman hankalan sairauden kanssa, kuulin usein, että luovuta jo, olet ylikypsä, ei kukaan ota yli viisikymppistä ja sydänvikaista naista töihin, ei toivoakaan. En vain antanut periksi. Otin lehdenkantotyön vastaan riemusta kiljuen. Ja heti alkoi tapahtua, vyötärönympärys pieneni ja olo keveni. Se työ oli minulle kuin lottovoitto, vaikka tunteja ei yössä kertynyt kuin 2–2,5. Työajankohta rikkoi unen ja se piti korvata muun ajan nukkumisella. Ei väliä... olin saanut päätetyön lisäksi todella unelmatyön. Talven tullen olisi luullut, että into vähenee, mutta ei, syksyyn mennessä olin päässyt tutustumaan muutamiin työkavereihin lehtien jättöpaikalla ja se toi lisää intoa. Juttu luistaa ja hauskaa on öisin pimeässä ja kylmässä. Joka ei ole sitä kokenut ei voi tietenkään ymmärtää.

 

Jos asennoituu elämään myönteisemmin, niin huomaa kuinka unelmaa jo elää. Kummassakaan työssä en saa edes 10 euroa tunnissa. Ansiot ovat pienet, mutta siitä huolimatta tunnen olevani ihan onnen tyttö, kun saan tehdä edes jotain palkallista työtä.

 

Maire Anttila

 

Jos myös Sinua kiinnostaa kantaa kortesi kekoon unelmatyöpaikan puolesta ja kirjoittaa tälle palstalle, katso täältä lisätietoja!

 

Tutustu Millainen on sinun unelmatyöpaikkasi? -kampanjaan.