Unelmien työpaikassani uskallan ja saan tehdä virheitä, olla heikko ja tietämätön uusien asioiden edessä. Minulla on roskis kaikkia pieleen menneitä suunnitelmia ja jo tehtyjä töitä varten. Virheiden määrä lienee jotakuinkin vakio, eli miksi siis pelätä niitä. Viisaammaltani olen kuullut: Epäonnistu. Epäonnistu uudelleen. Epäonnistu paremmin. Tätä olen parhaan kykyni mukaan noudattanut. Usein epäonnistuminen on saanut työkaverit hyvälle tuulelle, sillä mikä sen hauskempaa kuin hyvällä sydämellä nautittu vahingonilo. Epäonnistuminen tekee ihmisestä inhimillisemmän ja ainakin meidän työpaikalla on varoitus; ihmisiä töissä!
Minulla on oikeus olla aika ajoin väsynyt. Väsyneenä voin tehdä vain välttämättömimmän ja siirtää tulevaisuuteen ne työt, jotka vaativat enemmän paneutumista. Kiitoksen merkitystä ei myöskään voida väheksyä. Sanotaan, ettei kissa kiitoksella elä, mutta kyllä se auttaa pitkälle jaksamaan. Olen opetellut kiitosta antamaan ja myös vastaanottamaan. Suomalainen ei helpolla vastaanota myönteistä palautetta, mutta sitä kannattaa opetella, koska sillä on ansiosta annettuna ihmeellinen voima.
Työ on vakava asia. Huolestuttavaa siitä tekee se, että jos siitä unohtaa naurun, luovuuden ja ilon, vakavuus saa vallan. Tuntuu mukavalta, kun yhteisössä huomataan liiallinen vakavuus ja muistutetaan, että tämä on vain työtä. Itselleen nauraminen ja muistuttaminen, että on vain pieni ihminen, saa työt asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin. Kun ei pelkää tulevansa nolatuksi, voi nauraa useammille asioille kuin alkuun uskookaan. Paras tapa saada vastapuoli rentoutumaan vaikeankin asian edessä on laittaa itsensä likoon ja tuoda omat, jopa nolot ominaisuudet esiin. Ja niitähän riittää.
Työyhteisössä jokainen on eri vaiheissa kehitystä, jaksamista ja oppimista. Unelmieni työpaikassa asioille ja ihmisille annetaan aikaa kypsyä ja mehustua. Tämän tuloksena tuntuu välillä, että asiat ratkeavat itsestään ja vastaukset ovat jopa ilmiselviä. Välillä on hyvä katsella ihan muualle kuin jokapäiväiseen työarkeen. Joskus se on luento, koulutuspäivä tai mikä parasta palkallinen loma. Onhan myös niin, että työtä tärkeämpää on sen ulkopuolinen elämä. Onnekseni jokainen työpaikallani pitää tätä itsestään selvänä.
Unelmieni työpaikassa luodaan jonkinlaiset välit työkaveriin. Jos tiedän kaveristani edes yhden henkilökohtaisen asian, niin pahana päivänä se auttaa tekemään hänestä ihmisen eikä vain vaikean ja valittavan työkaverin.
Mitäpä olisi elämä ilman haasteita? Sopivassa suhteessa olevat haasteet pitävät vireessä ja työntävät eteenpäin. Joskus haasteet saattavat olla suhteettoman suuren tuntuisia, mutta hyvässä työyhteisössä tämän saa tuoda julki ilman, että pidetään työtä vieroksuvana ja laiskana, vaikka huonona päivänä mieluusti näin salaa ajatteleekin.
Oleellista työssä viihtymisen kannalta on se, mitä itsestäsi annat ja mitä ulospäin viestität. On selvää, että ensimmäiseksi aamulla haluaa kuulla hyvän aamun toivotuksen eikä sitä, kuinka tuleva työtehtävä on epämieluisa ja ikävä. On haastavaa olla mukava työkaveri huonosti nukutun yön tai rakkaimman kanssa käydyn aamuisen riidan jälkeen. On mukavaa, että voi sanoa viettävänsä alavireistä päivää saaden siihen ymmärryksen, muttei rasita liikaa muita.
Olen tällä hetkellä unelmieni työssä ja yhteisössä. Mitä huominen tuo tullessaan on onneksi minulta salattu, mutta varmaa on, että voin siihen itse vaikuttaa asenteellani, tahdollani ja olemalla ihan tavallinen ihminen. Onnea ja hyvää matkaa kaikille kohti unelmien työtä!
Maarit Suhonen
Jos myös Sinua kiinnostaa kantaa kortesi kekoon unelmatyöpaikan puolesta ja kirjoittaa tälle palstalle,
katso täältä lisätietoja!