Näkökulma
Unelmatyöpaikka on kaikissa
Vanhimmat meistä muistavat Harmony Sistersien laulun Laulaen työtäs tee ja hiukan nuoremmat saman sävelen Lumikki-elokuvasta. Rienaksi kokisivat monet tänä päivänä tuon laulun, sen verran hektiseksi on mennyt työmaailman meno. Mutta ei hektinenkään työnteko ole aina silkkaa tuskaa. Työniloa ja viihtymistä työpaikalla voi silti kokea, kunhan vain moni muu asia on kunnossa.

Pitkään työelämää kokeneena, erilaisia työpaikkoja ja työtehtäviä kolunneena pysähdyin miettimään, missä on ollut kiva tehdä töitä, missä viihtyi. Työpaikkoja on plakkarissa paljon: opiskeluajan tehdashommista nykyisiin projektihommiin saakka.
Kummakseni totesin, että mieleen jääneet miellyttävät työpaikat olivat kaikki hyvin samanlaisia. Kohtuullisen pieni, yhteen hiileen puhaltava porukka, jossa kukin teki oman osansa, mutta jossa myös kehtasi pyytää apua. Jokainen oli luonteeltaan erilainen, mutta työpaikalla sai olla oma itsensä. Töitä tehtiin välillä kuin hullut ja aikataulut raksuttivat korvien välissä, mutta se vain oli osa työtä.
Toki välillä myös huudettiin – asiasta. Huutamisen jälkeen saatoimme lähteä yhdessä tupakalle, asiat oli selvitetty. Eikä huomenna kukaan enää muistanut eilistä sananvaihtoa. Jos muistettiin, niin naurettiin että olipa metakkaa. Vastapainona työlle oli hervoton, välillä raskaskin huumori, jota viljeltiin usein. Mutta ketään ei loukattu, toki saatettiin hyväntahtoisesti naureskella hölmöyksille.
Työpaikoissa oli tunne, että olet osa sitä, olet kavereiden joukossa – vaikka et olisikaan sydänystävä. Oli myös tunne, että työtä arvostettiin. Ja hyvänä piirteenä oli myös se, että keskinäisiä erimielisyyksiä ei kannettu ulos muiden korviin.
Kun tuosta nyt summaa hyvän työpaikan, niin eittämättä sen tekevät ihmiset - esimieskaartia unohtamatta. Yhteisymmärrys, luottamus, tunne olla osa omaa sakkia, kaikki tämä kumpuaa ihmisistä, ei itse työstä. Hyvän työpaikan salaisuus onkin sittenkin – hyvin paljon - meissä itsessämme.
Sirkku Luukkonen