Yrittäjänä luon itse omaa arkeani. Käyn itseni kanssa jatkuvaa syvällistä arvokeskustelua: millaisin edellytyksin voin viihtyä tässä itse luomassani työpaikassa. Ja mitä tarvitsen, että voin olla työssäni parhaimmillani ja säilyttää voimavarani? Miten varmistan kehittymiseni, kuinka takaan palautumisen? Pohdin jatkuvasti myös paljonko on riittävästi. Arki näyttää armotta olenko onnistunut suunnitelmieni jalkauttamisessa.

 

Kun tiiviiden aikataulujen keskellä hengästyneenä kiroan liian lyhyitä valmisteluaikojani, voin todellakin kohdentaa kaikki syyttävät sormeni tyyppiin, jonka kasvot näkyvät peilissä.  Jos en ole saanut tehtyä myyntikäyntejä tulevaisuuteni turvaamiseksi, myyntiosaston vastaava löytyy piinaavan läheltä. Yhden naisen yrityksessä sentään korjausliikkeet voi tehdä nopeasti, siihen tarvitaan vain itsekuria. Vain?

 

Yrittäjänä kuljetan työpaikkaa mukanani, korvien välissä ja kannettavassa tietokoneessa. Vaihtelu virkistää ja maisemat vaihtuvat. Välillä reissuhessuna kuitenkin väsyy aikaa vieviin siirtymiin ja asemilla odotteluun. On ollut pakko oppia pitämään välitiloista ja jopa hyödyntämään niitä. Kahta samanlaista työpäivää ei onneksi ole. Voin tavata asiakkaani virallisissa kokoustiloissa tai tallin vintillä. Voin ohjata asiakasta kriisin keskellä tai johdatella rentoutumaan virkistyspäivässä.

 

Itseni saatan viedä työskentelemään kahvilan ikkunapöytään tai perustaa toimiston olohuoneen lokoisaan nojatuoliin. Useimmiten suunnitteluinspiraatio iskee muualla kuin printterin, työpöydän paperipinojen ja kasaantuvien velvollisuuksien äärellä. Koska tunnistan tämän, en yritäkään pusertaa ideoita siellä, missä ne juoksevat karkuun. Vien siis itseni sinne missä ajatukset liikkuvat. Joskus parhaat ideat syntyvät autolla ajaessa, joskus merenrantakivellä istuksiessa, joskus unen ja valveen rajamailla. Usein ne pulppuavat innostavan dialogin äärellä, mielenkiintoisten ihmisten kohtaamisissa. Kohtaamiset ovat yleensä parhaimmillaan, kun olemme pois molempien kotikentiltä. Maaperällä, joka tarjoaa aisteillekin evästä.

 

Viihdyn tässä työpaikassa! Nautin itsemääräämisoikeudestani, itsenäisyydestäni ja mahdollisuudesta joustavuuteen työn ja vapaan yhdistämisessä. Tunnen eläväni mahdollisuuksien maailmassa, opin joka päivä ja jokaisesta kohtaamisesta. Jatkuvan epävarmuudenkin kanssa oppii elämään, kun muistaa aina välillä pysähtyä huomaamaan, että ”tästäkin selvittiin”. Pari juttua kannattaa muistaa: pysy hyvissä väleissä itsesi kanssa ja pidä huolta, että sinulla on luottokaveri tai kaksi.

 

Kirsi Virkkunen

 

Jos myös Sinua kiinnostaa kantaa kortesi kekoon unelmatyöpaikan puolesta ja kirjoittaa tälle palstalle, katso täältä lisätietoja!

 

Tutustu Millainen on sinun unelmatyöpaikkasi? -kampanjaan.