Sain mahdollisuuden kuunnella suuren ajattelijan mietteitä työasioista. Hän aloitti teesillä, jonka mukaan työelämää ei ole olemassa eikä siten työhyvinvointiakaan. Perusteluna oli, että ennen muinoin ihmiset menivät töihin ja työn ulkopuolella oli muuta paljon tähdellisempää eli elämä elettävänä. Vaikutti yllättävältä oivallukselta, mikä sai kännykkä kädessä touhuavan nykytyöelämän online-ihmisen mietteliääksi.

 

Työ on outo juttu, kun sitä tässä yhä keskeneräisessä maailmassa luulisi riittävän kaikille halukkaille, mutta taantuman tai muun sairauden takia sitä annostellaankin joillekin yllin kyllin, toisille taas ei riitä yhtään.

 

Tilanne vaikuttaa yhä vakavammalta nuorten ihmisten kohdalla. Itse aloitin 15-vuotiaana kesätyöt rakennuksilla. Nyt nuoret eivät pääse astumaan uraportaille, vaikka mitä osaisivat tai tekisivät. Kuitenkin kesätyön pitäisi tarjota harjoittelu tähän ihmisen tulevaisuutta eniten muokkaavaan herkkuun. Jos aloittaa 25-vuotiaana suoraan huipulta, oletetaan muiden työntekijöiden  huomioimiseen tarvittavien taitojen tulevan myötäsyntyisinä. Toisaalta useat nuoret tuntevat tarkasti työn ja oman elämänsä rajan.

 

Työelämän venyttämiseksi molemmista päistä nuorten soisi menevän kesällä töihin, jotta työelämää jo elävät pääsisivät nauttimaan kesän herkuista – tietysti luterilaiseen tapaan herkkujen ja nautintojen terveyttä vaanivat vaarat mielessään.

 

Kaikesta huolimatta suven suloisuus ja kesäyöelämä houkuttelevat iloon, millä selviää uutterana uutta kesää odotellessa!