Työelämä tänään: tehostamisvaatimuksia, epävarmuutta, kehnoa johtamista, kyräilyä, kateutta ja uupumusta.

 

Työelämä huomenna: rento ja kannustava ilmapiiri, motivoiva pomo, oma vastuualue, mahdollisuus valita itselle sopiva työtapa.

 

Samalla kun työväki vähenee, työtä on pakko tehdä enemmän ja paremmin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että johtamisen on pakko muuttua. Työelämän nuoret toivot eivät taivu liukuhihna-ajan johtamiseen, vaan odottavat ja edellyttävät modernimpaa otetta. Tulevaisuuden hyvä esimies ei käske eikä kontrolloi vaan innostaa ja antaa mahdollisuuksia. Tulevaisuuden hyvä esimies auttaa työyhteisöään löytämän optimaalisen virityksen, joka perustuu avoimuuteen, kannustamiseen ja osaamisesta huolehtimiseen.

 

Esimies vastaa yleisvireestä, mutta meistä jokainen vastaa omasta osuudestaan. Muistamme varmasti kaikki tilanteita, joissa saavumme työpaikalle, ripustamme talvipalttoomme naulaan ja jätämme samalla oman itsemme organisaation narikkaan. "Mä oon vaan töissä täällä" ‑asenteella ei kukaan virity eikä myöskään auta muita virittymään.

 

Mutta ei ylivirekään hyvästä ole. Taiteilijat, tiedemiehet, kirjailijat ja yrittäjät ovat kautta aikojen ammentaneet omaa ainutlaatuista potentiaaliaan ja laittaneet itsensä likoon. Toisinaan he ovat virittäneet odotuksensa niin korkeiksi, että huikeiden tulosten sijasta tuloksena onkin ollut vain huikea ahdistus.

 

Samaa voi soveltaa meihin tavallisiin pulliaisiin. Jos odotukset on viritetty liian korkealle, kone alkaa käydä ylikierroksilla ja tulee ahdistunut olo. Mutta silloin, kun taidot ja voimat riittävät ja työtä voi tehdä turvallisessa ympäristössä hyvillä mielin, on mahdollista päästä työn imuun, jopa kukoistaa työssä.

 

Uudenlainen, yhteistä viritystä hakeva esimies ei ole kaikkien mielestä muutos parempaan. Mutta käskyttävän ja pönöttävän johtamisen aika on ohi. Pallo on jo lähtenyt vierimään, ja se on menossa myötämäkeen. Muutoksessa on mahdollisuus.