Olen saanut kuunnella eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa seitsemän vuoden aikana monenlaisia asiantuntijoita. Valtaosa heistä on vihkiytynyt asialleen täysin ja he ovat alansa kiistattomia osaajia. Siksihän heidät on kuultavaksi kutsuttukin: jakamaan sitä tietoa, mitä kansanedustajilta ei löydy.

 

Yhden parhaista asiantuntija-alustuksista piti professori Juha Siltala, kun valiokunta käsitteli työelämäselontekoa. Työelämän huonontumisen lyhyttä historiaa pohtinut professori sai usein niin levottoman valiokunnan hiljentymään. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen kiteytys siitä, kuinka oman työn autonomian katoaminen syö työtehoa ja jaksamista. Ongelma lienee tuttu monilla työpaikoilla.

 

Hyperkilpailussa emme tosiaankaan pärjää ylhäältä alas käskyttämällä. Kun toimin entisessä elämässäni työvoimatoimiston johtajana, kauhein kokemukseni oli huomata, että niiden ihmisten valtava osaaminen, jotka kohtaavat asiakkaat, ei välity hallinnossa millään tavalla alhaalta ylös. Autoritaarinen hallinto muokkaa alhaalta ylös nousevat viestit sellaisiksi, joiden ajatellaan johtajia miellyttävän.

 

Monella muullakin työpaikalla leijailee pelon haju. Kyseenalaistajat koetaan häiriköiksi, sillä resurssiohjaus ja tulosneuvottelut eivät kannusta ajattelemaan toisin. Ennemmin tai myöhemmin työyhteisö alkaa kuihtua. Se alkaa ensin yksittäisistä työntekijöistä, mutta leviää koko yhteisön ongelmaksi, jos sille ei tehdä mitään.

 

Työyhteisön ongelmia voidaan ruokkia tehokkaasti myös yhteisön ulkopuolelta. Pahin esimerkki kuristavasta pakosta on valtion tuottavuusohjelmaksi naamioitu kaavamainen leikkauslista. Se on jo nyt aiheuttanut enemmän haittaa kuin hyötyä ja jälkien parsiminen kestää kauan. Tuottavuusohjelmassa kehyseuro selätti järjen.

 

Vapaa työntekijä tuottaa kaikkein eniten. Jos hän voi asettaa itselleen mielekkäitä tavoitteita, siitä hyötyy myös työnantaja. Työssään viihtyvä työntekijä haluaa viihtyä pitkään. Se tietää automaattisesti myös pidempiä työuria. Hallinnollisella päätöksellä ne eivät pitene.

 

 

Kirjoittaja on lappilainen kansanedustaja (vas.), joka työskentelee mm. eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.