"Resilienssi" on turvallisuustutkimuksen uusi muotisana. Se tarkoittaa organisaation kykyä toipua nopeasti yllättävistä tilanteista. Metallin kestävyystutkimuksista lähtenyt resilienssi-sana voidaan turvallisuusalalla kääntää kimmoisuudeksi tai iskunkestävyydeksi.

 

Resilienssi avautuu parhaiten esimerkkien kautta. Ruotsin laivasto halusi rakentaa uuden lippulaivan, Vaasaksi ristityn. Aluksen piirsi aikansa tunnetuin laivanrakentaja Hollannista.  Hänellä oli erimielisyyksiä kuningas Kustaa Vaasan kanssa, joka halusi alukseen toisen tykkikannen. Pääsuunnittelija kuitenkin kuoli kesken laivan rakennuksen, eikä hänen seuraajillaan ollut kanttia sanoa kuninkaalle vastaan, vaikka he tiesivät laivasta tulevan kiikkerän. Niinpä laiva menikin lähes suoraan meren pohjaan sitä laskettaessa. Resilienssiä olisi kaivattu.

 

Nykyajan esimerkki kimmoisuuden puutteesta on Ruotsin valtion kyvyttömyys reagoida tsunamiin. Ruotsin ylin johto ei kyennyt tekemään moneen päivään mitään, vaikka satoja sen kansalaisia oli kuollut tai loukkaantunut Thaimaassa. Se oli liian kaukana omilta rannoilta.

 

Jotta asia ei menisi vain ruotsalaisten epäonnistumisten muisteluksi, otetaan esimerkki lähempää. Rautatieasemalla sattunut vesivahinko katkaisi metroliikenteen useaksi päiväksi. Tämä tapaus osoitti taas kerran keskitettyjen järjestelmien haavoittuvuuden. Pienikin häiriö saattaa estää koko järjestelmän toiminnan, kuten junaliikenteessä on useasti käynyt.

 

Työturvallisuuden osalta resilienssi edellyttää työpaikan ja sen työsuojeluorganisaation olevan sen verran ketteriä, että ne pystyvät toimimaan yllättävässäkin tilanteessa. Toisaalta resilienssin käsitteen työturvallisuuteen tuoneen Erik Hollnagelin mukaan turvallisuus ei ole vain tapaturmien poissaoloa. Turvallisuus syntyy organisaation kaikkien jäsenten yhteisestä ponnisteluista turvallisuuden eteen. Joka päivä on jaksettava toistaa turvallisuuden vaatimat toimet.