Vanha mies istui hitaasti viereeni bussissa. Vasenvoittoinen vapina oli haittaavan runsasta, ja liikkuminen hidasta ja kankeaa. Ajattelin, että vähintään lääkityksen arviointi olisi paikallaan. Mietin, ottaisinko asian ventovieraan kanssa puheeksi. Jäin aiemmin pois ja kerroin ajatukseni. Pariin sekuntiin ei tapahtunut mitään, ja sitten hän nousi kuin hidastetussa filmissä. Kysyin kohteliaasti tunkeilevaisuuttani anteeksipyytäen, oliko hänellä Parkinson-lääkitys. Jälleen parin sekunnin hiljaisuus, ja sitten vastaus ilmeettömin kasvoin: Ei ole. Kehotin kysymään mahdollisesta lääkitystarpeesta, kun seuraavan kerran käy lääkärissä.

 

Jäin miettimään, milloin kannattaa puuttua asioihin, jotka eivät itselle kuulu. Olenko vain terveystiedon konsultti vai kokonaisvaltainen parantaja, herooinen hiileri? Bussissa pahin mahdollinen skenaario olisi ollut, että kanssamatkustaja yrittää vetää turpiin, mutta laskin, että hänen huitaisunsa kyllä ehdin väistää. Parasta, että pääsee hoidon piiriin.

 

Työterveyslääkärille tulee itse asiassa usein eteen tilanteita, joiden mahdolliset ratkaisut ovat oman toimivallan ulkopuolella. Työntekijän ahdistus ja ahdinko voikin johtua vaikkapa siitä, että sukulainen ei saanut pysyvää oleskelulupaa, perheenjäsenen psyykkinen sairaus on vajaahoidettu tai talous romahtaa takauksien vuoksi. Onneksi on internet: pakolaisneuvonta, lähin psykiatrian poliklinikka ja velkaneuvonta ovat muutaman klikkauksen päässä.

 

Tilanne saattaa olla hankalampi silloin, kun työntekijä kokee, että työssä ja sen sujumisessa on työn tekemisen tapaan tai ”systeemiin” liittyviä kitkatekijöitä, jotka haittaavat työn kunnollista tekemistä tai kipeyttävät työntekijän. Joskus on keskusteltu kirjaimellisesti siitä, minkälaisella voiteluaineella isojen metalliosien välinen kitka pienenisi niin, ettei tarvitsisi vääntää nivelet kipeinä sairauslomille asti.

 

Valitettavan usein tuntuu nykyisin siltä, että yrityksissä erilaiset ulkoistukset ja myös sisäiset laskutukset ja organisaatiouudistukset vaikeuttavat työn sujumista. Omat lähiesimiehet voivat olla yhtä voimattomia kuin työntekijäkin, sillä epäkohdan poisto ei ole heidän vallassaan. Yritysten sisäiset palveluketjut tuntuvat pirstoutuvan. Löysät on työelämästä otettu pois, ja aikaa oman työn laajemmalle hahmottamiselle ei ole. Mitä enemmän irtisanotaan, sitä jyrkemmin osakekurssin kuvaajan kulma nousee.

 

Työterveyspiireissä kestokeskustelunaiheena on mm. se, pitääkö työterveydessä hoitaa ollenkaan sairauksia, tai mikä on ylipäätään sairautta tai sairauslomaan oikeuttavaa. Mikä työterveyslääkärin roolin pitäisi olla? Tämän tekstin keski-ikäistyvä kirjoittaja uusii kyllä kiltisti myös potenssipillereiden reseptit, sillä muistan vielä hämärästi, kuinka nuorena työtarmo oli huipussaan, jos parisuhderintaman panostus oli tuottanut tulosta. Toivotan kaikille armoa työhön minäkin.