SAK:n vappututkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista katsoo, että työ edistää terveyttä. Työhyvinvointia on aivan viime aikoihin saakka tarkasteltu lähinnä riskien eli kaikenlaisten terveyttä vaarantavien tekijöiden näkökulmasta. On aika ottaa uusi askel ja miettiä myös mitä tekijöitä tulisi parantaa, jotta terveys entisestään lisääntyisi työssä.

 

Aivan viime vuosina on herätty siihen, että taide ja kulttuuriharrastukset lisäävät hyvinvointia ja terveyttä. Havahtuminen tarkoittaa, että se on todistettu tieteellisesti. Ikään kuin ihmiset ihan itseään kiusatakseen olisivat jaksaneet käydä taidenäyttelyissä tai harrastaa viulunsoittoa.

 

Haastavampi kysymys on, että miten työelämään lisättäisiin taidetta ja esteettisiä elämyksiä. Ihminenhän on vuosisatoja koristellut työkalunsa tai rytmittänyt työtään laulamalla. Rohkeimmat työpaikat ovat suostuneet osaksi taideteosta. Jotkut ovat puolestaan käyttäneet taiteenomaisia työmenetelmiä ratkoessaan työilmapiiriongelmia. On myös helppo perustaa työpaikalle luovan toiminnan kerho tai jakaa kulttuuriseteleitä. Taulujakin, jos vain arkkitehti antaa luvan, saa ripustella.

 

Astetta haastavampaa on vaikkapa suunnitella kokoustilat tukemaan luovuutta ja yhdessä tekemistä. Käyn mielelläni kokouksissa eräässä toimistossa, koska siellä jokaiselle palaverihuoneelle on annettu sisustuksellisilla ratkaisuilla oma tarinansa – on safaria, pyykkitupaa, pihattoa. Tuolit ovat possunpunaisia ja niillä on korvat ja saparot.

 

Työt, joissa käden jälki näkyy, ovat kaikkein palkitsevimpia. Siitähän taidelähtöisissä työmenetelmissä usein on kyse. Kun sellaiseen työhön yhdistetään vielä luova ongelmia ratkaiseva ote, jossa saa toteuttaa omaa näkemystään, niin lähestytään jonkinlaista työn tekemisen ideaalia.

 

Taidelähtöisiä työtapoja kartetaan kahdesta syystä. Ensinnäkin sellainen työ vaatii improvisointia, siis nopeaa reagointia ja yllättävien asioiden kokeilua. Se pelottaa. Työnhän pitää olla ennustettavaa ja etukäteen tarkkaan suunniteltua. Toinen syy on rohkeus: koska edellä mainittu kokoushuoneiden sisustus ei maksa yhtään sen enempää kuin perinteiset ratkaisut, on kyse vain rohkeudesta. Meidät on opetettu välttämään riskejä – nyt niitä pitäisi oikein hakea. Mutta riskejä ei pidäkään välttää, vaan niitä pitää hallita. Ja voisiko sen hassun peruukin pukea päähänsä työpaikalla muulloinkin kuin vappuna?

 

Kirjoittaja toimii ylitarkastajana sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolla ja harrastaa runonlausuntaa ja teatteria.