Mielettömien väkivallantekojen tavoitteena on saada huomioita, kylvää pelkoa ja epäluuloa. Norjan massamurha ja autopommi ovat silmitöntä väkivaltaa pohjoista demokratiaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan.
Miten on mahdollista, että koulutettu ja menestynyt yrittäjä hyvinvoivassa Norjassa pystyy kaikkeen tähän raakuuteen? Vieläpä niin, että haluaa tekemiselleen mahdollisimman laajaa huomiota?
Kylmäverisesti tehdyt raakuudet olivat pitkän suunnittelun tulos. 1500-sivuisessa "manifestissa" on surmantekijän päiväkirjamerkintöjä, monikulttuurisuutta, EU:ta ja islamia kritisoivia tekstejä ja pomminteko-ohjeita.
Miten tämä kaikki on mahdollista? Kysymyksiä on monia ja vastauksia vähän. Miksi ja mihin ihmeen tarkoitukseen verkossa kiihkoillut siviili tarvitsee automaattiaseen? Miksi poliisin tulo saarelle kesti puolitoista tuntia? Miten on mahdollista että urbaani "yrittäjä" voi hankkia räjähdysaineiksi käypiä lannoitteita tonneittain, ilman minkäänlaisia lupia tai tarkastuksia? Ja vielä: miten on mahdollista, että yksittäinen poliisiksi naamioitunut henkilö voi tuoda kassillisen raskaita aseita saarelle, jossa on satoja nuoria ilman, että kukaan asiaa millään lailla kyseenalaistaa? Varsinkin kun se tapahtuu pari tuntia Osloa järisyttäneen autopommin räjähtämisen jälkeen?
Kun testosteronijohdoksilla itsensä aggressioon piiskannut äärikristillinen fanaatikko onnistuu hirmuteoissaan, saa hän tavoittelemansa mediahuomion. Tämä taas ruokkii jäljittelijöitä, perässä kulkijoita, varsinkin jos erilaiset ääriryhmät toimivat viiteryhmänä. Meillä on jo ollut omat koulusurmaajamme, joita voidaan pitää kopioina amerikkalaisista kouluampumisista.
Mitä voimme tehdä mielettömyyksien kopioinnin estämiseksi?
Pelkillä rajoituksilla asiaa ei tietysti lopullisesti korjata. Yksittäisten sekopäiden tekemisiä on vaikea estää, mutta niitä voidaan vaikeuttaa. Tarvitaan entistäkin tiukempaa aselainsäädäntöä. Se edellyttää myös uusia viranomaismääräyksiä, luvanvaraisuutta, valvontaa ja seurantaa. Toiseksi on tärkeää saada räjähdysaineiksi kelpaavien lannoitteiden saatavuus ja väärinkäyttö nykyistä tiukemmaksi.
Kolmas asia on pitää huolta yhteisistä arvoistamme, avoimuudesta, väestömme yhteisöllisyydestä, monikulttuurisuudesta ja eriarvoisuuden vähentämisestä. Jokaisella on oltava oikeus nauttia kansalaisena ja maahanmuuttajana yhteiskunnan tuesta ja turvasta, riippumatta syntyperästä, ihonväristä tai uskonnosta. Tukeen liittyy velvollisuus toimia yhteiskunnan normien ja yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti. Kaiken kaikkiaan, yhteiskunnan on voitava rakentaa sosiaalista pääomaa ja luottamusta, ja kyettävä puhaltamaan yhteen hiileen, yhdessä ja erikseen.
Harri Vainio
Työterveyslaitoksen pääjohtaja