Istun työpäivän jälkeen ammattipeluri Sampo Verkasalon kanssa ravintola Manalassa. Verkasalo hoitaa laskun, sillä pokerissa rahaa tulee ja menee eikä pienistä asioista viitsi aina pitää lukua. Verkasalo on yksi Suomen noin sadasta pokeriammattilaisesta ja hän on tekemässä lehtijuttua pokerinpelaajien työterveydestä. Pokerinpelaajan työn haasteita ovat pitkät ja intensiiviset työvuorot, stressaava yötyö sekä työn ja vapaa-ajan kietoutuminen toisiinsa, sillä työ tehdään kotona päätteen edessä. Ihmissuhdekuormitustakin on, sillä pelaaminen on yksinäistä, kilpakumppanit eivät näytä tunteitaan ja kenenkään kortteihin ei voi luottaa.

 

Verkasalo kysyy, miten uhkapelurin työhyvinvointia voisi parantaa. Mitä univinkkejä voisi kenties keksiä, tulisiko käydä terveystarkastuksissa ja paljonko kokista voi korkeintaan juoda päivässä?

 

Myöhemmin, Helsingin kaupungin työterveysjohtaja Tiina Pohjonen sanoo asiat niin kuin ne ovat: Koska työn ja työhyvinvoinnin kehittämistä ei voida erottaa, kaikki työhyvinvoinnin eteen tehtävä työ tulee kietoa yhteen työn ja työprosessien kehittämisen kanssa. 

 

Esimiehillä on harmittava tapa ulkoistaa työhyvinvoinnin kehittäminen erilaisille asiantuntijoille: henkilöstön, työsuojelun, työterveyden ja uusimpana ryhmänä työhyvinvoinnin kehittäjille. Samalla se tehokkain linkki, esimies, on alikäytössä. Työhyvinvointihan kumpuaa itse työn tarkoituksesta ja työn sisällöllisistä tekijöistä, ja siksi työtä ja työhyvinvointia voidaan kehittää vain esimiesten ja työntekijöiden yhteistyönä. Toimintamalleja, osaamista ja työkaluja toki tarvitaan asiantuntijoilta.

 

Koska työn ja työhyvinvoinnin kehittämistä ei voida erottaa, ei kannata antaa pelkkiä univinkkejä, vaan pokerin pelisäännöt on laitettava uusiksi! Pelata voi hyvin päivälläkin, jolloin vireys nostaa suorituskykyä ja unihäiriöiltä säästytään. Pelaamiseen on myös saatava taukoja.

 

Parasta olisi, jos luopuisi uhkapeleistä kokonaan.