Fortumin toimitusjohtajalleen maksama palkka on tarjonnut jutunjuurta moneen pohdiskeluun. Kun summat ovat satakertaisia tavallisen suomalaisen saamiin palkkoihin ja vielä samanaikaisesti edellytetään palkkamalttia vähiten ansaitsevilta, kansan mitta alkaa täyttyä.

 

Tehdystä työstä maksettava palkka määrittää monella tavalla ihmisen elämää, toimintaa ja paikkaa yhteiskunnassa. Palkan merkitys ihmisen hyvinvointiin on selvä. Työpaikoilla se varmasti koetaan yhtenä työhyvinvointiin heijastuvana tekijänä sisältäen tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja työntekijän arvostuksen.

 

Työttömien, lomautettujen tai minimipalkalla elävien selviämisessä yhteiskunnan tuki on välttämätön.

 

Useimmiten ihmisen palkka on liian pieni, koska lähipiiristä löytyy aina joku samankaltaisissa tehtävissä työskentelevä mutta hieman enemmän ansaitseva. Palkankorotus kuitenkin harvoin antaa pitkäaikaista tyytyväisyyttä. Verotus koskettaa useimmiten ankarimmin yhteiskunnan tärkeintä tukipylvästä, keskiluokkaa, joka kokee epäoikeudenmukaisena joidenkin mahdollisuudet kikkailla veronmaksussaan.
 
Kaikkien työhön sisältyy palasia, jotka työllistävät henkisesti myös työajan ulkopuolella – näin ei ole vain johtajien kohdalla. Henkisenä optiona useimmilla työpaikoilla tarjotaan koulutusta työuran turvaamiseksi. Näkyykö työntekijän omaan koulutukseensa panostama aika ja raha palkassa?

 

Nuoret joutuvat pätkätöiden ja sijaisuuksien yhdistelmällään yhä lyhyemmällä palkkatyöllä hankkimaan kotinsa, harrastuksensa, autonsa ja kesämökkinsä. Joustoturva muuttuu yhä tärkeämmäksi.

 

Mikä olisi se säällinen palkka, joka takaisi työhyvinvointia heijastavan jatkuvan ilon, innostuksen ja innovatiivisuuden työpaikoilla?