Pitkä työrupeama vaatii onnistuakseen mikrotaukoja ja pientä kävelyä printterille. Pitkään työpäivään on mukavampi ryhtyä, jos on illalla rentoutunut ja saanut yöllä pitkät ja kunnolliset unet. Rankka viikko tai pitkä vuosi taas tuntuu hauskemmalta, jos voi viettää täysipainosta vapaa-aikaa viikonloppuna ja kiireetöntä kesälomaa luonnon keskellä.

 

Millaista palautumista sitten tarvitsemme, kun joudumme pidentämään työaikaamme eläkeikien noustessa? Osa kevyttä työtä tekevistä saattaa selvitä ilman ylimääräisiä järjestelyjä. Melkoisella osalla työkyky ei sen sijaan riitä matalampiinkaan eläkeikiin, ja vaihtoehdoiksi jäänee viime vaiheissa joko työelämän sopeuttaminen jäljellä olevaa työkykyä vastaavaksi tai töiden jättäminen nuorempien tehtäväksi.

 

Keskustelussa usein unohtuu, että työssä jaksaminen on kuormittumisen ja palautumisen suhde. Jos ihminen ei palaudu, hän kuormittuu, ja jos kuormittuu, vaatii normaalia enemmän palautumista. Tämä pätee hyvin esimerkiksi työn ja unen väliseen suhteeseen, mutta yhtä hyvin myös siihen, miten saisimme lisävuosia nykyiseen työelämään.

 

Työaikatutkimuksissa olemme jatkuvasti havainneet, että omien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen työaikoihin vähentää poikkeavien tai pitkien työaikojen kuormittavuutta. Hankalatkin muutokset työajoissa ovat muuttuneet kiinnostaviksi, jos samalla on edistetty palautumista ja yksilöllistä joustavuutta.

 

Eläkeiän nosto olisi helpompaa, jos samalla tarjoutuisi mahdollisuuksia uudentyyppisiin joustoihin. Ainakin minulle sopisi pari lisävuotta, jos saisin työaikoihini lisää huokoisuutta jo nyt. Sunnuntait viettäisin mieluiten harrastusteni parissa. Myös elinikäinen työaikapankki, sapattivapaat tai paremmat vaikutusmahdollisuudet omaan työhöni lisäisivät motivaatiota työurani