Työpaikkani edessä bussipysäkkiin oli liimattu pieni juliste, joka kehotti tulemaan mukaan THL:n vastaiseen mielenosoitukseen eduskuntatalon portaille. Läheisen toimistokompleksin väki oli ilmeisesti epäuskoinen rokotusten sivuvaikutusten suhteen.

 

Henkilöasiakkaani tuli 10 minuuttia myöhässä 20 minuutin lääkäriajalleen, ja kun tarjosin hänelle samaa lääkettä sekä nivelkipuun että migreeniin, hän totesi: ”ei voi olla mahdollista, että sama lääke auttaa molempiin”. Pyysin varaamaan 40 minuutin ajan ja lupasin sitten kertoa lääkkeiden vaikutusmekanismeista tarkemmin. Alkaessani vähitellen kokea itseni seniorilääkäriksi huomaan myös yhä useammin potilaiden kertovan, että he eivät ole hakeneet apteekista saamiaan reseptejä.

 

Nykyisen tietotulvan aikana on vaikeaa olla uskottava ja luotettava, puolueeton asiantuntija. Viimesyksyisten rokotuskeskustelujen aikaan omaan harrastukseeni liittyvällä keskustelupalstalla käytettiin lähdeviitteenä surutta sivustoja, jotka johtivat tunnetuille salaliittoteoriasivuille, joissa kerrotaan totuus USA:n hallituksista, ufoista yms. Monelle koulutetullekin ihmisille kaikki internetistä löytyvä tieto näyttää olevan samanarvoista.

 

Uskottavuuskysymys koskettaa usein myös työterveyshuoltoa. Kysyin taannoin suuren, altisteisenkin työpaikan päälliköltä, onko hän todellisuudessa saanut itselleen lisäarvoa useista työpaikkakäyntiraporteista ja selvityksistä, joita olin ollut vuosien varrella ollut tekemässä. Rehellinen vastaus kuului ”eipä juuri”. Selvitykset eivät olleet muuttaneet paljoakaan, eikä moni hieno suositus ollut johtanut jatkotoimiin. Kuitenkin yhteistyö oli ollut vuosia tiivistä, ja työterveyshuolto tunsi työpisteet, työtehtävät ja työntekijät hyvin. Työsuojelutoimikunnan kokouksiinkin kutsu kävi säännöllisesti. Joskus kyllä olimme työsuojeluväen kanssa samaa mieltä siitä, että jotkut asiat etenivät kovin hitaasti.

 

Vielä aiemmin urallani muistan tapauksia, joissa työterveyshuollon tekemät suositukset pikkufirmalle olivat sellaisia, että niiden toteuttaminen olisi todennäköisesti syönyt koko vuoden katteet, enemmänkin. Muistan myös tilanteen, jossa en kehdannut ehdottaa kunnon remonttia, koska tiesin firman olevan taloudellisesti huonossa jamassa.

 

Miten työterveyshuolto voi lunastaa uskottavuutensa työpaikan, työnantajan ja yksittäisten potilaiden silmissä? Veljelleni olin pitkään lääkärikoulusta valmistuttuanikin pelkkä veli, jonka arvovalta ei ollut kummoinen. Ääni kellossa muuttui, kun pelastin hänet hirvittävästä mahataudista reseptivapaan lasten ripulijuoman avulla. Olen ollut huomaavinani, että jos jaksaa selittää selvällä suomella potilaalle vaivan syntymekanismin ja lääkkeen vaikutusmekanismin, niin hän ehkä ottaa lääkkeen. Varsinkin insinööreihin tämä tuntuu purevan. Samoin on joskus tullut tunne, että yritysasiakkaalla on ollut todellinen koettu avun tai neuvon tarve, johon on onnistuttu vastaamaan, ja yritys on kokenut saavansa vastinetta rahoilleen.

 

Asiantuntijuutta ei nykyisin enää voi lunastaa oppiarvoilla tai edustamansa organisaation maineella, vaan se on ansaittava ”kovalla jalkatyöllä ja rauhallisella selkokielellä”. Vai pitäisikö vedota pykäliin, uhkailla työsuojelupiirillä? Ehkä kuitenkin asiakkaan tarpeiden ja arvojen tunnistaminen ja niiden perusteella rakennetun ”terveystarjooman” kauppaaminen onnistuu paremmin. Ehkä sitten myös työkyvyn hallintaa, seurantaa ja varhaista tukea toteutetaan työpaikan ja työterveyshuollon yhteisenä toimintana. Mehän myymme kaikki terveyttä.