Alkoholiriippuvaisista 70 prosenttia on työelämässä. Joku heistä voi hyvinkin olla sinun tai minun työpaikalla. Alkoholinkäyttö heikentää niin juojan kuin hänen lähiympäristönsäkin hyvinvointia, myös työssä menestymistä. Alkoholinkäytöstä puhuminen on vaikeaa, mutta onko sitä mahdollista oppia?

 

Olen huomannut, että joskus asiasta on helppo puhua, joskus jopa mahdotonta. Lääkärinä puheeksi ottaminen on todennäköisesti helpompaa kuin jos olisin työkaveri. Ammattirooliin sisältyvä ”lupa puuttua toisen asioihin” tekee asian minulle helpommaksi. Vaikka puheeksi ottaminen on vaikeaa, se ei ole kuitenkaan niin hankalaa kuin olen joskus luullut.

 

Toisen juominen on todella henkilökohtaista. Vähän kuin menisi kysymään, paljonko saat palkkaa tai onko puolisosi hyvä sängyssä. Nuorena lääkärinä pelkäsin jopa, että toinen suuttuu. Tähän mennessä kukaan ei ole suuttunut. Monet ovat olleet helpottuneita, kun asiasta on lopultakin puhuttu.

 

Koska kukaan ei pidä juomistaan ansiona vaan yleensä merkkinä heikkoudesta tai huonoudesta, siitä puhuminen tekee kipeää. Mitä suurempi häpeä asiaan liittyy, sen vaikeampi tunnelma syntyy tilanteessa myös puheeksi ottajalle. Naisen juomisesta puhumisen olen huomannut joskus ihan mahdottoman vaikeaksi. Varsinkin naisten, joilla on pieniä lapsia. Äidin juomiseen liittyy vielä korkeampi moraalinen tuomittavuus, myös juojalla itsellään.

 

Kunnioittavassa ja luottamuksellisessa tilanteessa puheeksi ottaminen onnistuu parhaiten. Lähestyminen huolenpidon ja välittämisen viestillä kertoo toiselle, että puutun nyt asioihisi, koska välitän. Sanavalinta ei ole niin tärkeää, kunhan sanoissa välittyy toisen kunnioitus ja oma huoli. Tarvitaan myös rohkeutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Rehellinen, kunnioittava kontakti voi syntyä esimerkiksi siten, että kerron omat havaintoni, joista huoli on syntynyt. Omista havainnoista puhuessani ei kukaan voi syyttää ainakaan työpaikkajuoruilusta. Työkaverille voisi vaikka todeta: ”Kuule Liisa, olen ollut huolissani sinusta. Olen huomannut, että olet usein maanantaisin poissa töistä.” Tai: ”Hei kuule, palaan vielä siihen viime keskusteluun. Mitä minun pitäisi ajatella nyt siitä, että haistan sinussa alkoholin tuoksun?”

 

Varaudu kieltäviin tai vähätteleviin vastauksiin, älä anna niiden hämätä. Jos saat välitettyä aidon huolesi ilman tuomitsevaa tai moralisoivaa sävyä, olet päässyt jo pitkälle. Voit myös kysyä suoraan, kuinka paljon alkoholia menee viikossa. Vaikka vastausta et heti saisikaan, se voi käynnistää toisessa hiljaisen laskutehtävän joskus myöhemmin. Aika hyvä jatkokysymys on myös: ”Mitä mieltä olet itse omasta alkoholinkäytöstäsi?” Siitä pääsee yleensä ihan hyvin eteenpäin.