Näkökulma
Mielen sairauksista kuntoutuja ei ole lintsaaja
Nykyisin masennus on yksi yleisimmistä syitä joutua ennenaikaisesti eläkkeelle. Masentuneella pitää kuitenkin olla oikeus kuntoutua takaisin työelämään. Paljon on pohdittu sitä, miksi masentuneiden eläköityminen on lisääntynyt ja miksi he eivät toivu takaisin työelämään. Vaikka tätä ei taida olla tutkimustuloksin todistettu, työelämä on raakaa, sillä se ei siedä omasta näkökulmastaan heikompia. Viimeksi viime viikolla kerrottiin Työterveyslaitoksen tekemästä ja Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta, jonka mukaan unettomuusoireet sairastuttavat ihmisiä esimerkiksi masennukseen ja tekevät heistä työkyvyttömiä. Unettomuus taas johtuu usein työstressistä.
Samaan aikaan erityisesti Suomen poliittiset päättäjät puhuvat työurien pidentämisestä. Jotakin on todella tehtävä, jotta ikääntyvät ihmiset pystyvät olemaan pitempään töissä. Unettomuushäiriöiden tutkimustuloksiakin julkistettaessa tähdennettiin työssä viihtymisen merkitystä.
Mielenterveyskuntoutuja on usein vajaatyökykyinen. Siksi häneen suhtaudutaan vieroksuvasti työelämässä. Kuitenkin suurten ikäluokkien ikääntyessä tarvitaan entistä suurempaa joukkoa työelämään eikä Suomessa ole varaa syrjiä kuntoutujia.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta kuntoutujat saataisiin takaisin työelämään? Työnantajien pitäisi katsoa peiliin: ovatko olosuhteet työpaikalla inhimilliset ja työntekijät huomioivia? Monilla työpaikoilla korostetaan, että työntekijöiden tarpeet otetaan huomioon, mutta todellisuus on jotain ihan muuta.
Suomessa on hyvin järjestetty mahdollisuus osatyökyvyttömyyseläkkeeseen tai osasairauspäivärahaan. Näiden avulla vajaakuntoisella on paremmat mahdollisuudet pärjätä työssä. Työpaikoilla pitäisi suhtautua myönteisesti tähän lisääntyvään joukkoon. Heitä ei pidä pitää lintsaajana vaan ihmisinä, jotka haluavat antaa sen panoksen suomalaiselle yhteiskunnalle minkä suinkin pystyvät.
Kirjoittaja on tietokirjailija ja Suomen Akatemian tiedottaja.