Työskentelen unelmatyöpaikassa, olen työskennellyt jo kymmenen vuotta, enkä pois vaihda, ellei ole pakko. Työskentelen sairaanhoitajana erikoissairaanhoidon osastolla. Pääasiallisin potilasryhmä ovat sydänsairaat ja -tutkimuspotilaat. Työ on haastavaa, mutta samalla hyvin antoisaa.
 
Kahta samanlaista työpäivää ei ole, ja se lisää mielenkiinnon säilymistä. Koska hoidot ja tutkimukset kehittyvät huimaa vauhtia, on oma osaaminenkin päivitettävä aika ajoin. Se lisää motivaatiota… pysyä hyvänä hoitajana ja antaa ajan tasalla olevaa hoitoa ja ohjeistusta toipuville potilaille.
 
Unelmatyöpaikka johtuu kuitenkin suurimmaksi osaksi henkilökunnastamme, jota vastaavaa ei ole olemassa. Puhallamme yhteen hiileen ja olemme ikään kuin ”yhtä suurta perhettä”. Tämän on mahdollistanut maailman paras esimies, joka antaa meille vastuuta toimia työtämme kehittävästi. Hän luottaa meidän osaamiseen ja mahdollistaa näin innovaation. Hän on myös helposti lähestyttävä, mikäli meillä on omia tai yhteisiä murheita. Hän ymmärtää ja kannustaa. Työpaikalle on aina kiva mennä.
 
Työtoverini ovat maailman parhaita. Kiivaan työtahdin ja ikävien tilanteiden jälkeen tuemme toinen toistamme. Samoin onnistuneet tilanteet ”iloitsemme” yhdessä. Hyvin monet meistä ovat paljon tekemisissä siviilissäkin, mikä ei minun mielestäni ole hirvittävän yleistä.
 
Työvuorossa ollessamme pyrimme edes yhteen yhteiseen pieneen kahvihetkeen, jolloin saamme jakaa asioita. Tämä on harvoin mahdollista (kellot ja puhelimet soivat lakkaamatta), mutta kun se toteutuu, otamme siitä kaiken irti.
 
Tykytoiminta on meillä järjestetty yhteisinä iltapäivinä vähintään kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi pyrimme käymään edes kerran vuodessa yön yli kestävillä mökkireissuilla, jotka usein sijaitsevat keskellä ”ei mitään”. Siellä saamme yhdessä saunan lauteilla ”parantaa maailmaa” ja pitää hauskaa leikkien ja laulaen.
 
Kiitämme toisiamme aina työvuoron päätteeksi yhteisestä uurastuksesta ja lähdemme hyvillä mielin kotiin, palataksemme sinne hyväntuulisina jälleen seuraavan kerran. Ja vaikka oltaisiin pahallakin tuulella, niin se ymmärretään ja usein voidaan puhua asiat pois saman tien häiritsemästä. Hiljaakin on lupa olla. Ihaninta työtovereissani on se, että vaikka osa on nuoria ja osa pian eläkepäiviä suunnittelevia, niin yhteenkuuluvaisuus ja toveruus ovat ja pysyvät.
 
Kristiina Riekki
 

Tämä kirjoitus on kevään 2011 valokuva- ja kirjoituskilpailun satoa. Tutustu Millainen on sinun unelmatyöpaikkasi? -kampanjaan.

Jos myös Sinua kiinnostaa kantaa kortesi kekoon unelmatyöpaikan puolesta, kirjoittaa tälle palstalle ja voittaa palkintoja, katso täältä lisätietoja!