Keskustelin tuttavani kanssa työstä ja ammateista. Hänen logiikkansa oli, että on olemassa kahdenlaisia ammatteja: on kutsumusammatteja, ja sitten niitä joihin päädytään. Kommentista ilahtuneena aloin selittämään, että missään nimessä minunkaan alani ei ole kutsumusammattini, vaan nimenomaan se ala, jolle olen päätynyt.

 

Huomasin kuitenkin huonon omantunnon vihlauksen, koska se tuntui antavan työlleni jotenkin vähäpätöisemmän leiman, jota se ei missään tapauksessa ansaitse. Onhan kaikki työ arvokasta. Kysykää vaikka syystä tai toisesta työelämästä pudonneilta tai työttömiltä.

 

Vaikka Suomi on eri lähteiden mukaan äärimasentunut, työpaikkakiusaamisen luvattu maa, voi työelämässä kuitenkin olla myös mukavaa. Ihmisten täytyisi saada kuulla myös niistä positiivisista asioista. Jos työpaikalla on lojaaleja, mukavia, toistensa kanssa toimeentulevia ja toisiaan tukevia ihmisiä, on se paljon mukavampaa kuin työttömänä kotona istuminen. Työ itsessään tarjoaa virikkeitä, haasteita ja sitä kautta virkistymistä.

 

Koska maailma on käytännössä sellainen, että ”käy työssä tai kuole”, pitäisi ensisijainen arvo työpaikoilla olla empatia. Näinä globalisaation ja vapaan markkinatalouden aikoina on paljon niitä, jotka eivät sitä ymmärrä, mutta on myös niitä, jotka sen ymmärtävät.

 

Kovat arvot ovat saaneet yhteiskunnasta tiukan otteen, mutta jos pehmeistä arvoista puhutaan ja niistä muistutetaan, en usko niiden voivan mihinkään kadota. Siksi on tärkeätä, että työelämään kehitetään tukitoimia myös ihmisten erilaisia elämäntilanteita varten ja muistetaan, että ihminen on silti vain ihminen, ei robotti joka paahtaa taukoamatta 40–50 vuotta työelämässä ja lähtee työhönsä yhtä innokkaana joka aamu vailla vaihtelevia tarpeita, intressejä ja elämäntilanteita.

 

Joten oli kysymyksessä sitten se itse kunkin kutsumusammatti tai ”päätymisammatti”, niin muistetaan kohdella toisiamme oikeudenmukaisesti, ottaa toiset ihmiset huomioon ja yrittää muistaa, että me kaikki tässä elämämme mittaisessa suomalaisessa työelämässä olemme kuitenkin samassa, pitkässä, mutta samassa veneessä.

 

Annahl