Työurien pidentäminen on välttämätöntä ja vahvistaa hyvinvointiyhteiskuntaamme. Yksi vuosi lisää työelämässä tuo kolme miljardia vuodessa valtionkassaan. Näillä miljardeilla on paljon käyttöä ikääntyvässä Suomessa. Laadukkaat ja turvaa tuovat palvelut lähellä kotia ovat meille kaikille tärkeitä.

 

Erilaisia keinoja tarvitaan, jotta työurat todella pitenevät. Lakimuutosten lisäksi tarvitaan kannustamista ja uusia asenteita. Eläkkeellesiirtymisikä nousee, kun työssä viihdytään ja työ antaa tekijälleen muutakin kuin rahallisen korvauksen. Moni eläkeläinen on tullut kertomaan minulle, kuinka mielellään olisi vielä jatkanut työelämässä, vaikka osa-aikaisesti.

 

Ikääntyvät työtekijät ovat voimavara monessa yrityksessä. Toimiessani aiemmin kaupan alan yrittäjänä pidin tärkeänä, että työyhteisössämme oli kaikenikäisiä työntekijöitä. Kahdeksankymmenen hengen yrityksessä tämä ajatus oli helppo toteuttaa. Yrityksen arvomaailma ja asiakaspalveluperiaatteet eivät noin vain siirry uusille ja nuorille työntekijöille perehdyttämiskoulutuksessa. Iäkkäämpien ja kokeneempien työntekijöiden hiljainen tieto ja työnantajaa kunnioittava asenne ovat tärkeä osa nuoren työntekijän sisäänajoa yrityksen arkeen sekä työelämän periaatteisiin.

 

Paras työpaikka on sellainen, jossa on kaikenikäisiä osaajia. Nuoret antavat intoa ja tuovat uutta tietoa. Oli ilo seurata, miten ikäero ja vuodet unohtuivat, kun henkilökunta vapaallakin vietti aikaa yhdessä.

 

Johtamisen ja esimiestyön merkitys työntekijöiden hyvinvoinnille on äärettömän suuri. Esimiehen esimerkki ja olemus luovat työpaikan ilmapiiriä. Ikävä pomo, joka ei henkilöjohtamista ymmärrä, vie työhalut ja saa arjen tuntumaan ikävältä. Esimiestyöhön ja johtamiseen panostaminen on välttämätöntä, jotta työhyvinvointi paranee. Monien johtavassa asemassa olevien onkin syytä katsoa peiliin. Tehokkuustavoitteiden ohella on panostettava työntekijöiden jaksamis- ja viihtyvyystavoitteisiin.

 

Tiedonkulku on suomalaisen työelämän heikoin lenkki. Se on jokaisen työilmapiiritutkimuksen kehittämisen kohde. Tiedonkulkuun on vain panostettava jatkuvasti – itsestään selvää tietoa työelämässä on hyvin vähän.

 

Työhyvinvointi ei ole vain esimiesten ja johtajien vastuulla. Suuri vastuu on myös työntekijällä itsellään. Jos vapaa-aika kuormittaa, rentoutuminen ei onnistu ja liikuntakin on epämiellyttävää. Työntekijänkin on syytä katsoa peiliin. Voisinko itse tehdä jotain sille, että töihin olisi aamulla mukavampi mennä?