Työlainsäädäntömme tuntee vain kaksi tapaa tehdä työtä: palkkatyön ja yrittäjyyden. Omassa työssä työllistyvät eli itsensä työllistävät rinnastetaan yrittäjiin.

 

Viranomaiset tulkitsevat omassa työssä työllistyviä ristiriitaisesti. Taiteilija tai toimittaja voi työvoimaviranomaisten mielestä olla palkkatyöläinen mutta verottajan mielestä yrittäjä.

 

Lainsäädäntö toimi, kun kyseessä oli pieni marginaaliryhmä. Omassa työssä työllistyviä on yhä enemmän, vapaiden taiteilijoiden ja toimittajien lisäksi tutkijoita, suunnittelijoita, kääntäjiä ja muita ammatinharjoittajia. Kyse on sadoistatuhansista työntekijöistä.

 

Pitääkö jokaisen itsensä työllistävän perustaa yritys? Sosiaaliturva määräytyy silloin yrittäjien sosiaaliturvan mukaan. Työttömyysturvaan tulee neljän kuukauden karenssi. Eläketurvamaksut ovat korkeampia kuin palkansaajilla. Arvonlisäveroselvitykset on toimitettava ajallaan. Yhden hengen yritys toimii saman yrityslain mukaan kuin Nokia ja Metsäliitto.

 

Tarvitaan uudenlaista ajattelua. Itsensä työllistävät tulee nähdä lainsäädännössä omana ryhmänään eikä rinnastaa yrittäjiin, vaan pikemminkin palkansaajiin. Heiltä kuitenkin puuttuu työnantaja, joka maksaa sosiaaliturvamaksuja ja tarjoaa työterveyshuollon sekä antaa käyttöön työtilat ja laitteet. Itsensä työllistävä voi luonnollisesti vähentää työtila- ja laitekulut verotuksessa, samoin matkakustannukset. Mutta miten sosiaaliturva järjestetään?

 

Saksassa tehtiin mielenkiintoinen ratkaisu vuonna 1983. Vapaille toimittajille ja taiteilijoille perustettiin oma sosiaaliturvarahasto. Kustannuksista vastaa kolme tahoa: työntekijät itse, valtio sekä nk. taiteilijoiden ja toimittajien työn hyödyntäjät, esimerkiksi kustantajat. Näin yrittäjien sosiaaliturva on itsensä työllistäville halvempi.

 

Toinen vaihtoehto Suomessa on keskittää itsensä työllistävien eläketurva johonkin olemassa olevaan eläkerahastoon, esimerkiksi Melaan, jossa jo on apurahansaajien eläketurva.

 

Ratkaisu löytyy, jos on poliittista tahoa. Tilanne on kaoottinen. Työelämän rakenteiden tulee vastata todellisuutta. Ns. kolmas tie – määritellä palkansaajien ja yrittäjien välille uusi työtätekevien ryhmä: itsensä työllistävät – helpottaa monen elämää ja lisää työmarkkinoiden toimivuutta.