Käytävällä vallitsee täydellinen hiljaisuus. Raollaan olevien työhuoneiden ovista voi nähdä työtovereita tuijottamassa tietokoneen näyttöä, intensiivisesti, lähes lumoutuneina. Kukin istuu itselleen tyypillisessä asennossa, pitkiä aikoja paikallaan. Käsi hipelöi varmuudeksi hiirtä silloinkin, kun ajatus on ainoa, jonka kulkua tarvitaan. Voimakas keskittyminen vaatii rauhaa ja paikallaan oloa. Näyttää siltä, että istuminen kuuluu aivojen käyttöön.

 

Pitkällisen istumisen haitat tiedetään: vartalo- ja reisilihakset veltostuvat, hengitys kulkee vajavaisesti, ruuansulatus häiriintyy, selkävaivat uhkaavat ja kiloja kertyy. Istumista voi yrittää muuttaa dynaamisemmaksi: keikkua ja keinua työtuolin sijasta vaikka pallon päällä. Väitän kuitenkin, että keikkuminen keskeytyy heti, kun ajatus pitää saattaa digitaaliseen muotoon. Asento voi muuttua jopa jännittyneemmäksi kuin tavallisella tuolilla istuessa, kun lihaksilla pitää stabiloida pallo pysymään paikallaan.

 

Terveellistä olisikin tehdä osa työpäivästä seisten. Siihen tarvitaan istuma-seisomapöytä eli pöytä, jonka työtason voi nappia painamalla nostaa seisomakorkeudelle. Neuvottelut voitaisiin pitää osittain seisten tai ulkona käyskennellen. Lyhenisivätkö kokoukset, jos ne pidettäisiin seisten? Papereita ja läppäreitä varten olisivat korkeat pulpetit, joita voitaisiin asettaa tarvittavaan järjestykseen.

 

Lounaan ja kahvit voisi nauttia pystybaarissa, ja jos omassa työpisteessä ei ajatus oikein juokse niin kypsyttelyä voisi jatkaa käytävällä kävellen. Tällöin on mahdollista, että työkaveri ehdottaa: "istutaanpa nyt oikein alas miettimään tätä". Kun on noustu ylös, olisikin kehon kannalta hyvä taas välillä istua alas.