Elämme pimeää aikaa. Veronmaksajat korjaavat pyramidihuijarien ja subprime-sankarien jälkiä. Sadat Etelämantereesta irronneet jäävuoret seilaavat Uuden-Seelannin rannikolla, ja muutenkin maapallon kuume oireilee tulvina ja tornadoina.

 

Ylipaino aiheuttaa sydänvaivoja ja koettelee tukirankaa - elintapoja pitäisi muuttaa, mutta sellainen vaatisi ponnisteluja. Mielenterveys järkkyy; masennuslääkkeitä kuluu nyt tuplasti sen verran kuin kymmenen vuotta sitten.

 

Työpaikat ovat uusjaossa. Kuka pääsee jatkoon, kuka putoaa? Jatkoon päässeet kuljettavat työtä aina mukanaan eikä valmista tule koskaan. On työyhteisötörmäyksiä ja talouspaineita, eikä perinteisistä meluista, pölyistä ja myrkyistäkään ole vielä päästy eroon.

 

Aikojen alussa stressigeenimme pelastivat meidät suden kidasta ja monesta muusta hädästä. Hyvä juttu. Mutta koska monet jatkuvat ja välittömät hengenvaarat saatiin sittemmin kuriin, stressigeenit joutuivat sopeutumaan ja etsimään itselleen uuden toimenkuvan. Ja löytyihän sellainen: ne kääntyivät meitä itseämme vastaan ja saavat meidät nyt murehtimaan ihan turhiakin, kuten pikkujouluiltojen tehokiilausta taksijonossa.

 

Joulu on valon juhla, ja sen jälkeen tulee kevät. Asiat selviävät kyllä, kunhan pääsemme pimeimmän hetken yli. Pidä työpiste järjestyksessä, käytä suojaimia, hellitä jos ylipaine uhkaa. Ajattele myönteisiä mahdollisuuksia. Kohtele muita arvostaen. Nuku hyvin, lue ajatuksia herättäviä kirjoja, kuuntele hyvää musiikkia, liiku ja jumppauta myös aivojasi. Ja ennen kaikkea, varaa aikaa lähimmäisillesi.

 

Iloista joulun odotusta!