Lanseerasimme äskettäin Työterveyslaitoksen uuden vision "Hyvinvointia työstä". Huomasin pian, että hyvinvointi on hankala käsite, sillä sen voi tulkita monella tavalla. Hyvinvoinnilla voidaan tarkoittaa hyvää henkistä ja ruumiillista tilaa (well-being), sosiaaliturvaa (welfare) tai hyvää oloa (wellness). Minulta on pariin otteeseen kysytty, aiommeko nyt siirtyä kovista työsuojeluasioista heppoiseen hyvinvointihömppään.

 

Emme aio. "Hyvinvointia työstä" ei tarkoita wellness-tyylistä kylpylähemmottelua, hierontaa eikä meikkausta. Meille hyvinvointi on työkykyä, turvallisuutta, osaamista, yhdessä tekemistä, luottamusta, innostusta ja kannustusta sekä sitä, että jokaisella on mahdollisuus hyödyntää omaa työkykyään.

 

Vähän samankaltaisia määrittelyongelmia tulee vastaan kun puhutaan onnellisuudesta. Onnellisuus voi tarkoittaa mielihyvää, tyytyväisyyttä tai vaikkapa etua tai hyötyä. Onnellisuus on suhteellista: ollakseen onnellinen on hyväosaisen saatava paljon enemmän kuin huono-osaisen, sillä heidän tarpeensa ovat aivan erilaiset. Yksi on onnellinen puuroannoksesta, toisen onnellisuusviisari ei värähdä edes herkkuja notkuvan joulupöydän äärellä. Onni yksillä, joulu kaikilla.

 

Onni tulee jos on tullakseen, mutta ei yleensä tietoisen tavoittelemisen tuloksena vaan muun tekemisen sivutuotteena. Sama ajatus sopii hyvinvointiin työssä: suoraa tai yksioikoista tietä hyvinvointiin ei ole, mutta mielekäs työ ja kannustava työyhteisö voivat avata reitin hyvinvoinnin lähteille.

 

Ranskaksi onni on "bonheur", hyvä tunti. Suomalaisissa pubeissa happy hour voi kestää kaksikin tuntia. Pidempään pubissa istuminen ei takaa lisäonnea.

 

Onnellista joulua ja hyvää uutta vuotta 2011!