Tärkeimpiä, ellei jopa tärkein, asia minulle on se, että pomoni antaa palautetta tehdystä työstä. Huomioi työn tuloksen, oli tulos huono tai hyvä. Näin ei ole kaikkien pomojen kohdalla suinkaan ollut, tämä ei ole suinkaan itsestäänselvää!

Esimiehelläni on tolkuton kiire organisaatiomuutoksen takia. Laitan hänelle sähköposteja tiedoksi, mutta en oletakaan saavani niihin vastausta. Parasta pomossani on, että kun hän on paikalla, hän on oikeasti läsnä. Keskittyy juuri siihen käsillä olevaan ongelmaan. Ajallisesti näemme vähän, mutta olemme aina asian ytimessä, ja pystyn jatkamaan seuraavat viikot itsenäisesti. Meillä on kylläkin molemminpuolinen luottamus, mitä ilman tämä ei onnistuisi.

Pomoni aiemmassa työpaikassani oli aivan mahtava, innostava ja innostunut sekä osasi aina vetää oikeasta narusta saadakseen työtekijästä kaiken irti - hyvällä tavalla. Heittäytyipä kerran lattiallekin nauramaan jonkin koulutussession päätteeksi. Pomoni oli erittäin ammattitaitoinen eikä tyytynyt jämähtämään paikalleen vaan koulutti itseään sekä meitä alaisiaan jatkuvasti.

Kun esimies sanoo kehityskeskustelujen aluksi ettei arvosta edustamaasi osaamista ja tutkimusalaasi tippaakaan, niin se kertoo jo kaiken esimiestaidoista.

Teen freetöitä, joten varsinaista esimiestä ei ole. Toimeksiantajissa on kuitenkin eroa. Paljon helpompi on työskennellä sellaisten kanssa, joista tunnen, että he ovat minun puolellani – vaihtoehtoisiakin ratkaisuja voidaan etsiä yhdessä. Pelkät työn korjausehdotukset ovat masentavia. Olisi tärkeää tuoda ilmi myös se, miksi minulta yhä kuitenkin ostetaan palveluja tai miksi olen myös hyvä työssäni. Se poistaisi virheiden tekemisen pelkoa ja vapauttaisi luovuutta.

Olisi hyvä asia jos esimies tukisi ja olisi henkilökunnan puolella tarvittaessa, sekä luotettavuus on tärkeää. Sopivasti auktoriteettiä, helposti lähestyttävä sekä ikäjohtamistaidot ovat avainsanoja.

Olen ollut monessa eri työpaikassa elämäni aikana ja joka paikassa on ollut kiva pomo. Mielestäni se on ihan omasta itsestä kiinni, miten työhön ja esimieheen itse suhtautuu.

ja jonka ovi on aina auki kun tarvitsen tukea työssäni.
Reilu ja oikeudenmukainen, alaisiaan kunnioittava.
Suorasanainen ja rehellinen.

Tästähän on hyvä jatkaa ja kehittyä, pomonkin.

Keskustelu on todellista vuoro vaikutusta --
kuultu vaikuttaa ja etsimme yhdessä ratkaisuja eteen tulevaan.

Arvostan erityiseti reiluutta, kysymistä ja kykyä ajatusten vaihtoon, myös mielipiteiden vaihtoon.

Haastaminen ja luottaminen on myös sopivasti paikallaan.

Hyvä pomo on mahdollistaja, joka osaa joukkuepelin taidon. Tällä hetkellä pomoni on keskushyökkääjä, joka haluaa itse potkia kaikki maalit. Tämä on surullista ja lamaannuttavaa. Mutta onnekseni minulla on aikaisemmilta vuosilta kokemuksia innostavista, yhdessä tehdyistä liigavoitoista, joissa jokaisella pelaajalla pomo mukaan lukien on tärkeä rooli.

TTT-lehden toimitus etsii haastateltavia juttuun, jossa aiheena on esimiehen hyvä toiminta hankalassa tilanteessa. Tällainen tilanne voi olla esim. organisaatiomuutoksen aiheuttama mullistus, työhön paluu pitkän poissaolon jälkeen tai työyhteisön sisäinen ristiriita.
Onko sinulla kokemuksia tällaisesta pomosta tai tiedätkö jonkun muun, jota voisimme haastatella juttuun? Kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Ota yhteyttä Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimitukseen: helina.kujala@ttl.fi. www.ttl.fi/ttt

Ihmissuuntautuneena työntekijänä ihmissuuntautuneella alalla kaipaan esimieheltä eniten kykyä suhtautua muihin empaattisesti ja myötätuntoisesti. Kuunteleminen, hyväksyntä, arvostus ja tuki muodostavat mielestäni vuorovaikutuksen perusteet niin toimistolla kuin sen ulkopuolellakin.

Inhimillisyyden lisäksi arvostan esimiehessä päätöksentekokykyä monimutkaisissakin tilanteissa, sekä päätösten ja yleisten periaatteiden selkeää viestimistä.

Miten hyvä esimies määritellään? Entä miten hyvä työntekijä määritellään? Onko jotain eroa määrittelyssä vai onko esimiehellä jotain sellaista mitä ei ole työntekijällä? Ainakin valta erottaa heidät toisistaan.

Mielestäni hyvän esimiehen yksi tärkeä ominaisuus on tiedostaa oma valta ja siten hyödyntää tuota vastuuta, jonka valta tuo tullessaan, oikein. Oikein käytettynä valta ei ole alisteista, vaan arvokkuutta ja luottamusta herättävää. Itselläni on ollut tällainen statukseltaan "arvokkaasti ja viisaasti" oleva esimies, joka oli lähes kaikkien työntekijöiden mielestä todella hyvä. Hän kuunteli, teki ehdotuksia, neuvotteli ja ennen kaikkea hän ilmoitti tekevänsä päätöksen. (suora lainaus:" Kiitos näistä tiedoista, nyt voin helpommin tehdä päätöksen".) Hän pysyi päätöksiensä takana, vaikka olisikin ollut ikäviäkin. Mutta myös myönsi olleensa väärässä, silloin harvoin kun oli väärässä.

Minulla on vuosien varrella ollut useitakin hyviä esimiehiä. Älykkäitä, huumorintajuisia, hyväkäytöksisiä. Sellaisia, jotka osaavat työnsä, ovat neutraaleja, joilla on rohkeutta sekä päätöksentekoon että tarvittaessa virheittensä myöntämiseen ja jotka opettelevat itsekin koko ajan jotain uutta. Esimiehiä, jotka arvostavat alaisiaan ja sallivat erilaisuuden, kunhan työt tulevat tehdyiksi ja homma sujuu.

Minulla on ollut myös narsistinen esimies, joka kohteli alaisiaan kuin idioottia, joka ei yleensä kuunnellut, vaan piti omaa sanaansa absoluuttisena totuutena. Hän loi itselleen suosikeistaan esikunnan, joka urkki kuin stasi. Suosikeille luotiin mahtavat tehtävänkuvaukset, joiden perusteella saattoi saada hyvää palkkaa. Ei-suosikeilta otettiin pois vähänkin vaativat tehtävät, jottei ollut kanttia paremman palkan maksamiseen. Itse oman alansa ammattitaito oli narsistilla jokseenkin kyseenalainen.

Pomollani on jatkuva kiire, se näkyy ja tuntuu. Jo lyhyissäkin tapaamisissa itselle tulee hengästynyt tunne, kun ilmapiiri on niin kiireinen. Joskus keskustelut jäävät kiireen vuoksi yksipuolisiksi, ja itse jää miettimään tapaamisen jälkeen, että ei kerennyt saada sanaa sanottua, edes vastaukseksi kysymyksiin.

Vaikka pomo muuten olisi hyvä pomo, tällainen kiireen tunteen tartuttaminen ei tee hyvää työyhteisölle.

Esimieheni on kurja, sillä hänen kanssaan ei voi olla erimieltä. Jos olet asioista eri mieltä hän suuttuu ja hyökkää sanoissaan päälle kuin yleinen syyttäjä. Työpaikan vaihdos on käynyt mielessä monta kertaa, jotta loppuisi tämä ainainen tunne orjuudesta vailla omaa sanan valtaa omiin töihinsä.

Olen nähnyt paljon huonoa esimiestyötä, mutta nykyinen esimieheni on tämän pyramiidin huippu. Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta kaikkea en tässä jaksa kertoa. Sana narsisti kertoo hänestä kaiken. Ei kuuntele alaisiaa, jos kuuntelee, kääntää kaiken alaistaan vastaan. Keksii olemattomia asioita muista ja puuttuu ihmisten yksityiselämään. Työhyvinvoinnin johtaminen hänelle täysin vieras käsite, ei sellaista olekkaan! Nämä vain pieniä esimerkkejä valtameressä. Useampi ihminen työyhteisöstä etsii uutta työtä, enää emme jaksa.

Esimieheni varmasti tekee parhaansa, on käynyt työohjaaja koulutuksen ja esimiestaitoja kartuttavaa koultusta. Hän ei ole perusluonteeltaa kannustava eikä innostuva, mutta on saanut vuosien saatossa niin paljon palautta että alkaa jo oppia. Isolle porukalle ei ole helppoa olla esimiehenä, kyllä niitä alaistaitojakin pitäisiopetella. Väliin kyllästyttää jatkuva esimiehen haukkuminen selän takana.

Esimieheni on juuri vaihtunut. Hän on saavuttanut luottamusta keskustelemalla jokaisen (n.150 työntekijää) kanssa muutamassa kuukaudessa. Kuunnellut ja luonut sitä kautta käsityksen mm. työhyvinvoinnista, osaamisesta sekä yleisesti toiminnan tilasta. Raikkaan uuden näkemyksen tuominen vanhaan organisaatioon on erittäin tervetullutta vaikkeikaan aina helppoa.

Yhtiön hallitus (sen yksi jäsen oli tuon palkatun työttömän kaveri)palkkasi"supliikkimiehen" joka on perheyritystaustainen, eli kansainvälisen suuryrityksen yhden tuotantoyksikön päälliköksi...
UUSI BIGBOSS (PIC) Puuttuu taloushallinnon pieniin yksityiskohtiin ymmärtämättä miten resurssit ja työtehtävät on jaettu. Teettää henkilökunnalla tehtäviä joita on itsekseen keksinyt ilman mitään suunnitelmaa tai strategiaa. Seuraus: henkilösuhteet ovat jo lyhyessä aikaa tulehtuneet siihen pisteeseen, että osa henkilökunnasta pyytää eroa yrityksestä, jää sairauslomalle, vaihtaa yritystä omatoimisesti.
Perheyrityksestä tullut möhkäle pystäytti samalla myös palkkauskehityksen, aiemminkin sovitut, seuraus; nolasi lähimmät alaisensa (esimiehet) työntekijöiden silmissä. Sanaan aikaan työntekijä kokee tulleensa aliarvostetuksi, katseet alkavat kääntymään, nyt hyviltä näyttäviin, muhin yrityksiin; henkilökuntaa on alkanut erota, työkuorma on muilla kasvanut jne. On pysäyttänyt henkilörekrytoinnin ja kalustohankinnat tuottavalta osalta yritystä ja palkannut hallintoon jonninjoutavia..
Puuttuu merkittäviin asiakkuuksiin ymmärtämättä toimialasta enempää kuin sika taskulaskimesta, asiakkaat menettävät luottamuksen myös esimiestaso alkaa tosissaan katsoa myös muita vaihtoehtoja..
Huomauttelee töksäytellen pienen pienistä yksityiskohdista ympäristöönsä, aiheuttaen myös sivullisten taholta negaatioita ja sanan leviämistä huonosta henkilöjohtamisesta, asia kantautuu myös asiakkaiden suuntaan saaden epäedulliseen valoon koko XXX XXXX Oy:n toiminnan.
Aliarvostaa pienimmän tulosyksikön toiminnan, ja on suoraan sanonut koko porukan olevan jonninjoutavaa sakkia ja sen liikevaihdon merkityksen olevan sitä luokkaa XXX Oy:n maailmassa, että on aivan sama onko koko pikkuyksikköä olemassakaan.
Uuden PICbossin toiminta ei näytä kovinkaan hyvältä, suuntausta pahempaankin on aistittavissa, tapa johtaa on 70-lukulaisen sikamaista. HYVÄ POMO, miten sen saisi??
Todennäköisesti nopeasti rekrytoimalla uusi toimitusjohtaja saataisiin tilanne kääntymään paremmaksi. Uuden toimitusjohtajan valinnassa olisi hyvä jos järjestettäisiin normaali rekrytointi, jossa avoimesti tuodaan esiin mitä yritys haluaa uudelta TJ:ltä, samalla se on myös viesti henkilökunnalle siitä mitä on tulossa! Em. sitoisi myös uutta päällikköä eikä tulisi epäselvyyksiä tulevaisuuden näkymistä. Uuden päällikön täytyisi jonkin verran tuntea alaa ja olla mieluiten taustaltaan suuryrityksestä jossa on usemamman sektorin/toimialan toimintaa, ihan jo synergiaetujen hyödyntämiseksi.

Esimieheni on hyvä esimies. Hän kuuntelee ja kuulee. Luottamus on kehittynyt molemminpuoleiseksi. Tehtävät hoidetaan ajoissa, kellokortilla ei ole niin väliä. Esimieheni pitää minun ja muiden alaistensa puolta tilanteessa kuin tilanteessa, enkä minäkään ala kommentoimaan tai haukkumaan pomoa muiden kuullen.
Vuorovaikutustaitoinen ja aidosti työstään innostunut pomo vie meitä muitakin mukanaan tavoitteiden saavuttamiseen.

Sain potkut joku aika sitten ja nyt on ollut aikaa miettiä mikä meni pieleen.Tulokset eivät olleet todellinen syy, ne kestävät päivänvalon. Esimieheni vain halusi minut pois ja kaverinsa tilalle.

Esimies kyllä yritti kovasti ja hänen strateginen ajattelunsa oli paikoin erinomaista. Mutta hän oli kontrollifriikki eikä luottanut aidosti oikeastaan kehenkään. Pahimmalta tuntui se, että hänen toimintansa oli ennalta-arvaamatonta, johtamista mielialojen mukaan. Tämä näkyi sitten epäjohdonmukaisena käyttäytymisenä.

Hän mm. sanoi, että missään tapauksessa hän ei ole rakentanut mitään 'varjo-organisaatiota', mutta niin vain käytännössä oli. Hänellä oli luottohenkilöt, joilta hän kyseli asioita minun selkäni takana ja käytti niitä sitten lyömäaseena.

Surkeus jatkuu edelleen niiden osalta, jotka ovat talossa.Aika moni on kuitenkin lähtenyt ja moni tulee lähtemään...

2.3.2012 viestiin päivitystä.. Hallinnon puolella on alkanut sairauslomailu kiusaamisesta johtuen. Isokiho on ottanut myös entistä tiukempaan otteeseen alipäällystöänsä palkanmaksuun on tulossa ongelmia.. Investointiesitykset makaa pöydällä työvälineitä ei saada. Rekrytointi edelleen jäissä. Vastatoimet; liikevaihdon supistaminen sille tasolle ettei ylitöitä kerry, seurauksena asiakkaat ei saa palvelua ja töitä ohjataan avoimesti myös kilpailijoille. Synergia työt ajataan hiljalleen alas ohjataan töitä yrityksen ulkopuolelle (helpompi tie/ei kokonaisvastuuta=aikaa menee vähemmän työn hoitamiseen). Ai niin muutama on jo vaihtanut työpaikkaa... Tilanne näyttää huonommalta ja huonommalta..

Minulla on ollut samassa yrityksessä useampi esimies. Nykyisen alaisuudessa olen ollut vasta kuukauden ja heti tuli kutsu kehityskeskusteluun. Muita kokemuksia hänestä ei juurikaan ole, enkä uskalla vielä kuukauden jälkeen kommentoida. Plussaa kuitenkin jo tuosta kehityskeskustelusta. Edellisen kanssa nimittäin kerkesin työskennellä 3,5 vuotta ennen ensimmäistäkään kehityskeskustelua. Vaikka asiasta oli puhetta, että sellainen pitäisi pitää hieman useammin.

Edellinen esimies oli erittäin mukava, mutta hieman ehkä ärsytti se, että hänet monesti jyrättiin palavereissa, jossa oli kyse esim. minun töistäni. En kokenut, että hän sai pidettyä minun puolia. Sovittuja asioita sai kysellä moneen kertaan, että onko hoidettu ja sai vain aina vastauksen: oho, unohdin/ selvitän asiaa ja ilmoitan sitten kunhan saan asiaan vastauksen (vastausta sai odottaa ja odottaa... enkä usko, että hän selvitti asiaa laisinkaan).

Hyvä esimies on mielestäni sellainen, joka pitää alaistensa puolta, kuuntelee, rohkaisee ja kannustaa. Ja on ennen kaikkea asiantunteva ja kiinnostunut alaistensa työstä.