"Työpaikallani monet tuntuvat suhtautuvan organisaation 'strategiaan' penseästi, jopa kyynisesti. Voiko strategia ihan oikeasti antaa meille jotakin?"
Yrityksen ratas

Vastaus:

Suhtaudumme strategiaan ja strategiatyöhön varsin monin tavoin. Yhdelle se on organisaation menestyksen avain, toiselle vain sanahelinää, kolmas ohittaa koko strategian olankohautuksella. Yhtä kaikki, strategia herättää meissä usein voimakkaitakin tuntemuksia: mielenkiintoa, odotuksia ja toiveita sekä joissain tapauksissa katkeruutta, pettymystä, jopa vihaa. Ja kaikkea näiden väliltä. Odotamme strategialta monenlaisia asioita, eikä se aina pysty toiveisiimme vastaamaan. Mitä meidän on lupa odottaa strategialta ja mitä se meille voi antaa?

 

Strategian laatiminen on aina suuri ponnistus organisaatiossa. Siihen käytetään valtavasti aikaa ja resursseja. Mitä suuremmalla voimalla strategiaa tehdään, sitä suuremmaksi kasvavat odotukset, joita siihen kohdistamme. Strategialta toivotaan usein konkreettisuutta. Sitä, että se ohjaisi arkista aherrustamme ymmärrettävällä tavalla.

 

Varsinkin suurissa organisaatioissa yritystason strategia jää väistämättä melko abstraktiksi. Tuhansien tai kymmenien tuhansien työntekijöiden, lukuisien osastojen, yksiköiden ja tiimien muodostamassa organisaatiossa toive konkreettisuudesta on useimmiten epärealistinen. Strategia ei voi suoraan ohjata jokaisen yksilön toimintaa. Eikä sen ole tarkoituskaan antaa suoria vastauksia kaikkiin työssä kohtaamiimme kysymyksiin.

 

Strategian tarkoitusta on pohdittu myös tutkimuksen kentällä. Suunnan asettaminen on yksi keskeisimmistä syistä, joiden vuoksi organisaatiot strategiaa tekevät (Mintzberg 1987). Käytännön kokemus vahvistaa tätä havaintoa. Strategiasta käytetään usein tienviitan ja polun vertauskuvaa. Sen on siis tarkoitus ohjata organisaation jäsenten yhteistä matkaa haluttuun päämäärään. Siis osoittaa suuntaa, ei niinkään antaa tarkkoja askelmerkkejä.

 

Strategiaa ei siis tule hylätä kelvottomana, jos siitä ei löydy suoria ohjeita omaan tai tiimin toimintaan. On katsottava hieman kauempaa ja arvioitava, osoittaako se meille tavoittelemisen arvoisen päämäärän ja kulkukelpoisen polun tähän päämäärään. Tätä sen meille tulisi tarjota, ja tätä meillä on strategialta oikeus – jopa velvollisuus – vaatia.

 

 

 

Lue lisää:
Suominen, K., Karkulehto, K., Sipponen, J. & Hämäläinen, V. (2009). Esimies strategiavaikuttajaksi. Helsinki: WSOYpro.

Mintzberg, H. (1987) The Strategy Concept I: Five Ps For Strategy. California Management Review, 30 (1), pp. 11-24.